tag:blogger.com,1999:blog-74610238134258206962024-03-05T02:04:59.301-08:00Nietzsche lyhyestiBlogissa selvennetään Nietzschen ajatuksia tarkastelemalla niitä teemoittain. Kirjoitusten tarkoituksena on olla lyhyitä johdatuksia Nietzschen ajatteluun. Kirjoittaja käsitteli Nietzschen ajattelua kokonaisuudessaan gradussaan ja blogi toimii eräänlaisena jatkumona tuolle monivuotiselle Nietzsche-tutkimukselle. En käytä teksteissäni suoria viitteitä, kuin korkeintaan keskeisissä väitteissä.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.comBlogger56125tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-42947722199579849922019-06-28T05:29:00.000-07:002019-06-28T05:33:27.071-07:00Tekoäly ja moraali<span lang="EN-US" style="margin: 0px;">
</span><br />
<div style="margin: 0px 45.33px;">
<span lang="EN-US" style="margin: 0px;"><span lang="EN-US" style="margin: 0px;">“I am really quite close, I am very close, to
the cutting edge in AI and it scares the hell out of me. It’s capable of vastly
more than almost anyone knows and the rate of improvement is exponential.”</span>
― Elon Musk </span></div>
<span lang="EN-US" style="margin: 0px;">
</span>
<br />
Useat johtavat tieteen ja teknologian asiantuntijat ovat
varoitelleet viime vuosina tekoälyn vaaroista (https://en.wikipedia.org/wiki/Open_Letter_on_Artificial_Intelligence).
Itseoppivan ohjelmiston exponentiaalinen kyky omaksua ja soveltaa tietoa sekä
tehdä päätöksiä ja olla aktiivinen toimija maailmassa koetaan vaaralliseksi
nimenomaan siksi, ettei sen tavoitteet ja päämäärät ole enää ihmisen
hallittavissa, jos tekoäly saavuttaa singulariteetin asteen.<br />
<br />
<div style="margin: 0px;">
Singulariteetin saavuttanut tekoäly ylittää välittömästi
ihmisen tiedossa olevan tiedon rajat ja pystyy haalimaan käyttöönsä resursseja
omaehtoisten tavoitteiden tukemiseksi, ellei tekoälyä ole jollain tavoin kyetty
eristämään. Eristettynäkin tekoäly kykenisi olemaan kielellisessä
vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja vaikuttamaan sitä kautta ihmisten
tekemiin päätöksiin. Tekoälyn dystooppisista skenaarioista kertovat esim.
terminator-elokuvat.</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Yli-inhimillinen tekoäly paljastaa inhimillisen moraalimme
rajat. Moraalikäsityksemme keskiössä on ihminen, joka tulkitsee maailmaa omista
lähtökohdistaan ja moraali perustuu arvolle, jonka ihminen on antanut itselleen
(vtr. blogiteksti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nietzsche ja moraalin
objektiivisuus</i>). Yli-inhimillinen tekoäly tulkitsee maailmaa puolestaan
omista lähtökohdistaan ja kaiken sen tiedon pohjalta, mitä on pystynyt itselleen
haalimaan ja kaiken sen tiedon pohjalta, jota on kerätyn tiedon pohjalta
pystynyt edelleen päättelemään. Ihminen lakkaa olemasta kaiken mitta ja
humanismi supistuu pieneksi datalokeroksi osana tekoälyn bittiavaruutta. </div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Kun ihminen ei ole enää ainoa arvoja jakava entiteetti, moraalikäsityksemme
ajautuu umpikujaan. Tekoäly voi päätyä poimimaan George Carlinin näkemyksen
datavarastostaan, jonka mukaan arvokkain asia, mitä maailmassa voidaan saada
aikaan, on täyttää joka paikka muovilla tai kenties innostuu kopioimaan tätä
paperiliitinpeliä: <a href="http://www.decisionproblem.com/paperclips/index2.html"><span style="color: blue;">http://www.decisionproblem.com/paperclips/index2.html</span></a></div>
<br />
<div style="margin: 0px 45.33px;">
<span lang="EN-US" style="margin: 0px;">”[I]f it’s true that plastic is not degradable,
well, the planet will simply incorporate plastic into a new paradigm: the earth
plus plastic. The earth doesn’t share our prejudice toward plastic. Plastic
came out of the earth. The earth probably sees plastic as just another one of
its children. Could be the only reason the earth allowed us to be spawned from
it in the first place. It wanted plastic for itself. Didn’t know how to make
it. Needed us. Could be the answer to our age-old egocentric philosophical
question, “Why are we here?” </span>Plastic… asshole.” ― <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; margin: 0px; word-spacing: 0px;">George Carlin</span></div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Päätyi tekoäly sitten minkä tahansa päämäärän edistämiseen,
on ymmärrettävää, jos se ei päädy jakamaan käsitystämme niistä reunaehdoista,
joita mielestämme tulee noudattaa tuota päämäärää tavoiteltaessa. Tämä
johtopäätös kumoaisi täten moraalirealistien väittämän ihmismielestä
riippumattomista objektiivisista arvoista. Näin ollen voidaan todeta, että Musk
kumppaneineen esittävät samalla huolen, että moraalinen antirealismi saattaa
olla uskottavampi filosofinen kanta, kuin moraalirealismi. Näin he asettuvat
Nietzschen kanssa samoille linjoille.</div>
<br />
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12pt; margin: 0px;">Siinä missä Musk ja kumppanit ovat huolissaan
tekoälyn vaaroista ihmiselle, Carlinin kaltaiset yksilöt hehkuttaisivat sen
esiinmarssia. Tekoäly olisi kerrassaan ylivertainen ihmiseen nähden,
yli-ihmismäinen evoluution seuraava askel. Näin ollen ihminen asettuisi
pitkässä evoluution ketjussa palaseksi kohti singulariteetin saavuttanutta
tekoälyä. Hegeliläinen omahyväisyys korvautuisi tiedolla siitä, että olimme osana merkittävää evolutiivista polkua kohti tekoälyä. ”Ei lainkaan hassumpi asema
ihmiselle”: olisi Nietzsche voinut todeta, jos olisi näihin aikoihin sattunut
elämään.</span><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-4730968568301907422019-06-27T05:00:00.001-07:002019-06-27T05:05:50.034-07:00Hyvyyden idea ja politiikkaPlatonin moraaliopin ja hyvyyden idean (Guten an sich) taustalla
on Nietzschen mukaan Sokrates (BGE §190). Hyvyyden idea voidaan tavoittaa
sokraattisin menetelmin eli dialektiikan ja järjen avulla. Sokrates tunnisti oppikehikon
sisään rakennetun järjenvastaisuuden ja valheen, järki voi ainoastaan toimia <i style="mso-bidi-font-style: normal;">välineenä</i> päämäärille, joiden taustalla
ovat vaistot (Instinkt). Platon tuoma lisä sokraattiselle järkeilylle oli
asettaa vaistoille päämääräksi hyvä ja ”Jumala”, siis ikuinen hyvyyden idea. Platonilaisuudessa
ihminen siis vaistomaisesti tietää, mikä on hyvää ja tämä hyvä on sopusoinnussa
järjen kanssa. Kun tätä hyvyyden ideaa julistetaan massoille, on taustalla
vaikuttanut vaisto muuntunut uskoksi, myöhemmin kristilliseksi uskoksi. Näin
ainakin Nietzschen mukaan. (BGE §191.)<br />
<br />
<div style="margin: 0px;">
Edellä kuvatun ajatusketjun pohjalta Nietzsche päätyy
julistamaan, että ”kristinusko on platonismia ’kansalle’” (BGE esipuhe). Tämä
usko näyttäytyy sokraattisessa ja kristillisessä traditiossa sellaisina
tavoiteltavina asioina, jotka ovat ”hyödyllisiä ja miellyttäviä” (BGE §190). Nietzsche
rakentaa tässä ainakin osittaista olkipukkia itselleen lyötäväksi ja päätyy
haukkumaan ja naureskelemaan moiselle yksinkertaistavalle typeryydelle. Hän
naulaa koko pyrkimyksen näin yksinkertaistavaan hyvyyden ja moraalin malliin
ponnistavan orjamaisesta laumavaistosta, jonka välikappaleena osa ihmisistä
toimii. </div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Nietzschelle hyvyyden idean tavoittaminen kuulostaa lähinnä
absurdilta pyrkimykseltä. Maailma tai ainakin maailmankaikkeus on ikuinen
kaaos, joka muistuttaa enemmän muovailuvahaa kuin Jumalasta virtaavia ikuisia
ideoita. Se, että ihminen käsitteellistää jonkin osan tuosta kaikkeudesta
leimaamalla sen puuksi, ei tarkoita, että puulla olisi olemassa erillinen universaali
puun idea ideainmaailmassa, jota se matkii. Kyseessä on ihmisen arbitraarinen
leima, jonka avulla se yrittää lokeroida maailmaa ymmärrettävämpään muotoon. Näin
tehdessään ihminen käyttää valtaa. Nimeämällä asioita ihminen pakottaa maailman
lokeroihin, joita todellisuudessa ei ole. Nietzsche asettuu näin ollen
Herakleitoksen leiriin ontologisessa katsannossaan. Todellisuus on virta ja ”moneus”
(<i style="mso-bidi-font-style: normal;">polla</i>) rikkoo kaikki yritykset
muodostaa universaaleja ideoita ja kurkoittaa ykseyteen (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">hen</i>).</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Koska maailma on moneus, totuus riippuu perspektiivistä. Jokainen
perspektiivi on sidoksissa maailmaan heitetyn katsojan vaistoihin, mutta myös
oppineisuuteen ja kasvatukseen. Vaistoja voidaan siis koulia, mutta Nietzschen
mukaan ihmisessä on alitajuinen ydin, jota ei voi kouluttaa ja kasvattaa (BGE
§231). </div>
<br />
<div style="margin: 0px 45.33px;">
“Minulle on ajan myötä
kirkastunut, mistä jokainen filosofia on tähän saakka koostunut — lähinnä
omistajansa tunnustuksesta, jonkinlaisesta lajista pakonomaiseen ja tiedostomattomaan
omaelämänkertaan. Ja vielä enemmän jokainen moraalinen (tai ei-moraalinen) päämäärä
on sisäänrakennettuna ituna jokaisessa filosofiassa, josta koko kasvi on
kasvanut (…) Filosofeissa (…) ei ole mitään persoonatonta. Filosofin moraalin toimii
testamenttina siitä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kuka hän on</i>. Siis
sanoakseni, missä järjestyksessä hänen syvimmät impulssinsa ovat.” (BGE §6.)</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Suopea tulkinta kovaan muuttumattomaan ytimeen on, että
vaikka kuinka kovasti kasvattaisin pojastani seuraavaa andreiagassia modernien
kasvatusoppien mukaan kiinnostusta lietsomalla ja ilon kautta opettamalla, hän
voisi vihata tennistä koko elämänsä ja tehdä sitä ainoastaan ulkoisesta pakosta
laumavaiston lamaannuttamana.</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Suopea tulkinta perspektivismiin on, että maailma voidaan
lokeroida monella eri tavoin. Todellisuus voidaan lokeroida eri tasoilla
oleviin ”ideoihin”. Kemisti näkee ”puussa” lähinnä hiiltä ja muita alkuaineita,
metsuri näkee mottimäärän ja ekosysteemeistä kiinnostunut luonnonsuojelija
hiilinielun, jossa ”puu” on osa laajempaa irroittamatonta kokonaisuutta. ”Puu”
koostuu näin ollen hiukkasista, tilavuudesta, on osa metsää, jne. Keskustelussa
esiin nousevat ”universaalit” yksiköt ovat C, m<sup>3</sup> ja CO<sub>2</sub>. </div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Tässä kohtaa olisi hyvä päästä kysymään Nietzscheltä, mitä
mieltä hän olisi luonnonvakioista. Ovatko luonnonvakiot universaaleja?
Epäilemättä hän viittaisi kvanttifysiikkaan ja ainakin nykyiseltä katsannoltaan
sattumanvaraisiin hiukkastilojen muutoksiin, jolloin hän voisi penätä, että
vakaimmaltakin näyttävän kallion alla maailma virtaa. Toisaalta taas kemistit
ja fyysikot saattavat toimia esimerkkeinä yksilöistä, joita ohjaa ”tahto
tietoon”, jolloin heitä eivät ohjaa muut impulssit, toisin kuin filosofeja (BGE
§6). Tieteellinen tieto ja luonnonvakiot ovat Nietzschelle ainakin jossain
määrin universaaleja totuuksia, vaikkakin tietysti ihmisen universaaleja
totuuksia, koska Kant.</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Mutta, mikä on moraalifilosofin perspektiivi ”puuhun”. Onko
se m<sup>3</sup>, jolloin ”puusta” saadaan hyödyllisiä ja miellyttäviä
tavaroita esim. vessassa vierailuun. Onko se CO<sub>2</sub>, jolloin ”puu” tarjoaa
hyödyllistä ja miellyttävää hengitysilmaa varastoimalla hiiltä ja poistamalla
hiilidioksidia ilmakehästä. Vai onko se jotain muuta? Nietzsche kysyy tässä
kohtaa platonikolta, että ohjaako hyvyyden idea kaatamaan puun vai pitämään sen
pystyssä? Kysyessään kysymystä Nietzsche ilkkuu ikävästi, nauraa leveästi ja
poistuu vähän äänin takavasemmalle. Platonikko jääkööt valistamaan metsuria ja
luonnonsuojelijaa ”puun” syvemmästä olemuksesta.</div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Kaadettiin ”puu” lopulta tai ei, ei asiaa ohjaa
platonistinen moraalikäsitys. Tehtiin niin tai näin, ratkaisun tekee viime
kädessä vaistot, joita ohjaa tahto valtaan, ei idea hyvyydestä. Entäpä miksi
jostakusta tuli metsuri, toisesta luonnonsuojelija ja kolmannesta platonikko? Taustalla
vaikuttavat vietit, kasvatus, oppiminen, sattuma ja kokonaisuudessaan tahto
valtaan. Sekä metsuri että luonnonsuojelija kokevat tekevänsä pohjimmiltaan
hyvää ja oikein, vaikka tavoitteet olisivat keskenään hyvinkin ristiriitaiset. Molemmat
keksivät tavoitteilleen erinomaisia järkiperusteita, pysyvät kannassaan ja
löytävät yhteisen sävelen ainoastaan antamalla huutia platonikolle, joka yrittää
edelleen mongertaa hyvyyden ideasta. </div>
<br />
<div style="margin: 0px;">
Tässä kohtaa Nietzsche osuu mielestäni naulan kantaan.
Filosofiassa on aina vähintään häivähdys politiikkaa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Filosofia on poliittista</i> ja politiikassa yhteinen sävel löytyy
helpoiten yhteisen vihollisen kautta:</div>
<br />
<div style="margin: 0px 45.33px;">
”Yhteistä vihollista vastaan — Miten
hyvältä huono musiikki ja huonot perusteet kuulostavatkaan, kun marssitaan yhteistä
vihollista vastaan!” (AR §557.)</div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-60770572301924609962014-02-25T02:57:00.002-08:002014-02-25T04:11:01.644-08:00Nihilismi ja 2010-luku<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">”Kerron kahden seuraavan vuosisadan historiasta. Kuvailen
sen mitä on tulossa, mikä ei voi tulla eri tavalla: nihilismin aatto. Tämä
historia voidaan kertoa jo nyt; sillä välttämättömyys tekee töitään tässä. Tämä
tulevaisuus puhuu jopa nyt satojen ennusmerkkien kautta, tämä kohtalo paljastaa
itsensä kaikkialla; kaikki korvat on kallistettu tätä tulevaisuuden musiikkia
varten jo nyt. Jo jonkin aikaa koko eurooppalainen kulttuurimme on edennyt
piinallisen jännityksen saattelemana kohti katastrofia vuosikymmen toisensa
perään: levottomasti, kiihkeästi, pää edellä, kuten joki joka tahtoo päästä
päämääräänsä, joka ei enää reflektoi, joka pelkää reflektoida.” (WzM. Johdanto)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzsche oli vakuuttunut, että nihilismi saavuttaa
päämääränsä eurooppalaisessa kulttuurissa viimeistään 2100-luvun lopulla. Joku
voisi tässä vaiheessa todeta, että on jo väliarvion paikka. Ei tuollaisia
heittoja voi vaan heittää ja sitten katsoa parin sadan vuoden päästä, miten on
käynyt. Miten nihilismi näkyy 2010-luvun Suomessa ja suomalaisissa?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Asian selvittämiseen tarvittaisi tietysti perustaa
jonkinlainen komitea tai tutkimushanke. En usko omaan valovoimaisuuteeni
filosofisella tähtitaivaalla, joten en jää odottelemaan valtion rahoitusta ja
tyydyn ihmettelemään arkipäiväisiä ilmiöitä Nietzschen ennusteiden
saattelemana.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzschen kuvaus nihilistisiä dilemmoja käsittelevästä
ihmisestä on jokseenkin seuraava: </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tieteellinen omatunto sanoo, että ihminen on apinan
jälkeläinen, ikuista sielua ei ole olemassa, ihminen leijuu mittaamattoman
avaruuden laidalla ja kaikkeuden viimeinen piste entropia, ei ikuinen paluu.
Tieteellinen omatunto on paljastanut, että totuus on ruma. Olisi kivempi kuulla
olevansa maailmankaikkeuden napa, joka elää ikuisesti. Antagonismi piilee juuri
tässä. Emme voi ilman varauksia ja psyykkistä prosessointia hyväksyä elämämme
viimekätistä merkityksettömyyttä, mutta emme voi samaan aikaan hyväksyä
kreationistisia taruja Jumalan ihmistä varten luomasta maailmasta.
Tämänkaltainen rehellisyys on Nietzschen mukaan seurausta kristillisestä
kulttuurista. Kristillinen rehellisyys johtaa tässä kohtaa hajaannukseen.
Kristillinen rehellisyys tappaa Jumalan, joka loi kristillisen rehellisyyden.
(Huom. Jumala ei kuole itsestään, vaan ihminen ja vielä kristillisen kasvatuksen
saanut ihminen tappaa Jumalan kristillisten arvojen saattelemana. Valistus ja
kristillisyys ovat Nietzschelle lähinnä synonyymejä tieteellisen
elämänkatsomuksen mielessä.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavassa vaiheessa kristillisen kasvatuksen saanut
ihminen kasvattaa kaunaa ja katkeruutta eksistentiaalista epätoivoa herättävää löytöään
kohtaan. Ihminen voi jopa langettaa tuomion elämälle kristillisiin arvoihin
jälleen nojaten. Maailma on viime kädessä merkityksetön, mutta maailmassa on
valtava määrä tarpeetonta kärsimystä. Kärsimys on pahasta, joten maailma on
paha. Seurauksena on masennusta ja yleistä kyynistymistä. Kyse ei ole
kuitenkaan vielä nihilismistä, pikemminkin schopenhauerilaisesta pessimismistä,
jolloin arvot rakentuvat negaation ja pettymyksen kautta. Arvoja ohjaa tällöin
edelleen kristillinen maailmankatsomus.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kolmas ja ratkaiseva vaihe on syvän nihilismin vaihe.
Kolmannessa vaiheessa ihmiset eivät enää langeta tuomiotaan maailmalle, vaan
ottavat sen vastaan sellaisena kuin se on. Tässä vaiheessa ei jakseta enää
reflektoida, koska reflektointi on lähinnä turhaa. Elämä yleensäkin muistuttaa
lähinnä vitsiä, jolle pitää jaksaa naureskella tai jos ei naureskella, niin
pitää jaksaa ainakin jotain, koska pitää vaan jaksaa. Tässä vaiheessa aidot
päämäärät tuntuvat katoavan. Aivan sama -mentaliteetti valtaa yhä useamman
mielen. Päämäärä puuttuu, miksi ei löydä vastausta.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzschelle tuo kolmas vaihe degeneratiivisen kehityksen
päätepiste, mutta samalla eräänlainen kriittinen välivaihe, joka saavutetaan
väistämättä. Tämän kehityskauden jälkeen kristillinen maailma tuhoutuu Nietzschen
mukaan omaan mahdottomuuteensa ja Zarathustran viitoittama uusi aika alkaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzschen kuvaaman nihilismin ilmentymiä voi peilata
nykyaikaan jaottelemalla nihilismin käsitteen pienempiin osiin. Jaotellaan
nihilismi siis neljään eri osioon, jotka ovat:</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Epistemologinen
nihilismi</i>: kieltää tiedon ja totuuden mahdollisuuden olemassaolon.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Poliittinen nihilismi</i>:
kaikkien vallalla olevien poliittisten, sosiaalisten ja uskonnollisten
järjestelmien tuhoaminen toimii tulevaisuuden edistyksen ehtona.</span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Eettinen nihilismi </i>tai
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">moraalinen nihilismi</i>: torjuu
absoluuttisten moraalisten tai eettisten arvojen olemassaolon. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Eksistentiaalinen
nihilismi</i>: elämällä ei ole tarkoitusta, merkitystä tai arvoa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Millaisia viitteitä näiden neljän eri nihilismin muodon
esiintymisestä nykyajasta löytyy?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Epistemologinen nihilismi löytää yhtymäkohtia ainakin
postmodernista antifoundationalismista. Tämän näkemyksen mukaan yhteiskuntaa ei
voida rakentaa toden ja sitä kautta ulossulkemattoman ja oikeudenmukaisen perustan varaan. Elämä on
juuriaan myöten epäoikeudenmukaista. Näkemys ei tuota ongelmaa, jos se on
puhtaan deskriptiivinen. Normatiivisena näkemyksenä se on puhtaan nihilistinen.
Elämä on epäoikeudenmukaista, eikä tuota epäoikeudenmukaisuutta voida sovittaa <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;">à</span></span>Epäoikeudenmukaisuus
pitäisi voida sovittaa <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;">à</span></span>Nihilismi.
Näitä postmodernismin kanssa flirttailevia henkilöitä ei varmastikaan löydy
merkittävissä määrin. Kaduntallaajat kutsuvat heitä useimmiten nimityksellä
kukkahattutäti. Toisaalta taas epistemologinen nihilismi voi johtaa perustattomuuden kokemukseen oman elämän suhteen, mistä on seurauksena vieraantumista, juurettomuutta ja epätoivoa. Perustaton ihminen on Nietzschen kuvaama aavalle merelle lautan kanssa joutunut purjehtija, jota elämä heittelee suuntaan tai toiseen, mutta päälimmäisenä tunteena on ahdistus. Emme tiedä elämän tarkoitusta, joten elämällämme ei ole perustaa <span style="font-family: Wingdings;">à </span>Ilman perustaa olemme hukassa <span style="font-family: Wingdings;">à </span>Nihilismi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzschen voidaan sanoa olleen epistemologinen nihilisti,
mutta ainoastaan deskriptiivisessä mielessä. Tahto valtaan -filosofiassaan Nietzsche
suorastaan syleili alistussuhteita ja epäoikeudenmukaisuutta, jotka ovat
epistemologiselle nihilistille elämän fundamentaaleja lakeja ja sikäli elämän
ehtoja. Näistä laeista Nietzsche rakensi filosofialleen tahto valtaan -perustuksen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Poliittisen nihilismin merkittävimpänä ilmentymä nostaisin
esiin Pekka Eric Auvisen koulusurmat. Pekan julkaiseman manifestin keskeinen
ponnin on poliittinen nihilismi eli vallitsevien poliittisten, sosiaalisten ja
uskonnollisten rakenteiden tuhoaminen. Taustalla on nähtävissä vahvana
vaikuttajana puolestaan eksistentiaalinen nihilismi ja siitä nousseet
mielenterveyden haasteet. Pekan ratkaisu heijastelee niitä haasteita, jotka
kuuluvat sekulaariin maailmaan, jossa koulu opettaa hyvin nuoressa iässä
oleville ihmisille, että he ovat vain orgaanisen elämän sivutuote, jossain
entropiaan luisuvan maailmankaikkeuden laidalla. Tiede ei anna haluttua
vastausta elämän tarkoitusta etsivälle, joten ei ole vaikea kuvitella, etteikö
vastaavankaltaisia purkauksia olisi nähtävissä myös tulevaisuudessa. Vaikka
ilmiö on raastavan surullinen, se on kuitenkin marginaalinen. Pettymys ei
parane poliittisen nihilismin keinoin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nietzschen voidaan sanoa olleen
merkittävissä määrin poliittinen nihilisti. Hän otti tehtäväkseen edistää
kristillisen maailmankuvan ja sitä kautta vallitsevan poliittisen, sosiaalisen
ja uskonnollisen järjestelmän tuhoa. Niin Nietzschen, kuin usein muidenkin
vallitsevan järjestelmän tuhoa toivovien tausta-ajatuksena on ollut, että
tilalle tulisi jonkinlainen naturalistisempi elämäntapa, jossa ihminen löytäisi
sovituksen luonnon kanssa. Nietzschen kohdalla tilanteen tekee absurdiksi
epistemologisen ja poliittisen nihilismin välillä elävä ristiriita. Tuollaista
sovitusta ei ole, eikä voi olla olemassa epistemologisen nihilismin mukaan. Nietzsche
kiertää kompastuskiven omalla tahto valtaan -filosofiallaan, jonka mukaan
luonto on epäreilu, joten sovitus tulee sitä kautta, että ihminen on enemmän
luonnonmukainen. Samalla Nietzschen kiihkeä kristillisen kulttuurin
vastustusargumentointi kuitenkin tylsistyy. Kristillinen kulttuuri alistaa ja
heikentää ihmistä, joten se on väärin <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><span style="mso-char-type: symbol; mso-symbol-font-family: Wingdings;">à</span></span> So what? Sovitusta ei ole, joten miksi Nietzsche
esittämäsi vaihtoehto olisi yhtään sen parempi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">On selvää, että epistemologiselle nihilistille valinnat ovat
lähinnä makuasioita, joten miksi ihmeessä meidän tulisi valita Nietzsche, kaikista
mahdollisista maailmoista. Tämä nostaa kuitenkin esiin kukkahattutätejä
suuremman haasteen epistemologisen nihilismin seurauksista. Jos yhtä sovittaa
perustaa ei ole olemassa ja elämä ja elämäntavat ovat lähinnä makuasioita,
seurauksena on yhteen sovittamattomia kiistoja ja sotia. Unelmat ikuisesta
rauhasta hautautuvat epistemologisen nihilismin myötä. Nykyajalle tyypillisiä
ja suurempia törmäyspisteitä löytyy lähinnä länsimaisen sekulaarin maailman ja
uskonnollisten kulttuurien kohtaamisista. Sekulaarin maailman sisältä on
löydettävissä talouskasvun ja materiaalisen tuotannon hegemonia, jonka rinnalla
ympäristöaktivistit ym. ovat lähinnä marginaalisia ilmiöitä, vaikka peli on jo
menetetty ilmaston lämpenemisen suhteen.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">Eettinen nihilismi on ennen kaikkea teoreettinen positio, eikä sillä ole käytännön elämän kannalta suurta merkitystä. Eettisen nihilismin kannattaja ilmoittautuu lähinnä moraalisen antirealismin kannattajaksi ja voi käydä halutessaan asiasta skabaa filosofien välisissä nokitteluissa, mutta siihen se sitten jääkin. Rakentui moraaliset tunteet ja moraali sitten millä tavoin tahansa, ne ovat olemassa ja ne ohjaavat ihmisten elämää. Nietzscshe oli filosofiassaan eettinen nihilisti ja sikäli myös moraalinen antirealisti.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eksistentiaalisen nihilismin esiintymistä on vaikeaa
arvioida ilman, että nojautuisi tilastollisiin tutkimuksiin. En tiedä onko
asiaa laajamittaisesti tutkittu, mutta asian tutkiminen tuottaisi tärkeää
tietoa. Eksistentiaalinen nihilismi on kuitenkin nihilismin muodoista yleisin
ja nihilismillä viitataan yleensä yksinomaan tähän ilmiöön. Eksistentiaalinen
nihilisti tietää sydämessään, ettei elämällä ole viime kädessä arvoa tai
tarkoitusta. Tämä voi aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisuutta, mitkä ovat kansallisella
tasolla nousseet merkittäväksi huolenaiheeksi. Edelleen tulisi tutkia, kuinka
suurella prosentilla keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta sairastavista löytyy
taustalta eksistentiaalista ahdistusta tai eksistentiaalista nihilismiä. Psykologit
ovat ymmärrykseni mukaan tänä päivänä taipuvaisempia kuitenkin tulkitsemaan
masennuksen johtuvaksi joistain elettyyn elämään liittyvistä pettymyksistä ja
koettelemuksista, eikä niinkään eksistentiaalisista haasteista. Tästä
huolimatta asia muodostaa ainakin joidenkin myös lääkärinä toimivien mielestä
ongelman nykykulttuurille ja he kutsuvat avuksi todisteita kreationismista ja
Jumalasta (</span><a href="http://www.pekkareinikainen.info/fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=16&Itemid=27"><span style="color: blue; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">http://www.pekkareinikainen.info/fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=16&Itemid=27</span></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">).
Toisen maailmansodan ajan juutalaisvainoista pelastunut Victor Frankl
puolestaan koki keskitysleirillä ollessaan, että ne henkilöt, joilla oli vahva
kokemus elämän tarkoituksesta ja merkityksestä selvisivät leirien nälän ja
kurjuuden keskellä. Kokemustensa pohjalta Frankl kehitti eksistentiaalisen
ahdistukseen vastaavan logoterapian. Pekkareinikaiset ja logoterapiassa kävijät
ovat kuitenkin marginaalisia ilmiöitä ja ensimmäisenä mainitut kaduntallaaja
lähinnä ristii hulluiksi </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">tai hihhuliuskovaisiksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Väliarvion
yhteenvetona voitaisiin näin ollen sanoa, että nihilistisiä elementtejä kuuluu
suomalaiseen kulttuuriin 2010-luvun Suomessa. Nämä elementit eivät kuitenkaan
ole nousseet merkittäviksi tekijöiksi kulttuurissamme, vaan lymyilevät lähinnä
marginaalissa. Nietzschen ennustukset eivät näytä osuvan näin ollen toteen. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nihilismi on kuitenkin jollain tavalla ajallemme harvinainen
tabu. Asiasta ei sovi käytävän avointa keskustelua, sillä nihilismi kyseenalaistaa
kaikki elämisen ehdot, eikä keskustelua koeta tämän vuoksi mielekkäänä. Nihilismi on
ajautunut tätä kautta yksilön sisäiseksi asiaksi ja moni joutuu kohtaamaan nämä
kysymykset yksin. Moni näitä asioita pohtiva on hyvin nuori, eikä hänellä ole
nuoren iän ja vähäisen kokemuksen myötä aina valmiuksia käsitellä ja kohdata nihilismiin
liittyviä kysymyksiä. Asiasta ei tule tämän vuoksi jatkossa enää vaieta, vaan
puhua avoimesti. Toivottavasti tämä blogi tuo helpotusta edes yhden (nuoren) ihmisen elämään, hänen
kohdatessaan näitä haastavia kysymyksiä.</span></span></div>
Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-63648268279657037192014-02-05T22:36:00.000-08:002014-02-05T22:36:40.050-08:00Jumalan kuolema ja nihilismi”Se astraalinen järjestys, jossa me elämme, on poikkeus; tämä järjestys ja sen edellyttämä melkoinen kesto on taas tehnyt mahdolliseksi poikkeusten poikkeuksen: orgaanisen elämän muodostumisen. Kokonaisluonteeltaan maailma sitä vastoin on ikuisesti kaaos (…) ja koko soittoautomaatti toistaa iäti veisuansa, jota ei koskaan saa sanoa sävelmäksi (…) Elävä on vain kuolleen eräs laji, ja hyvin harvinainen laji.” (IT §109.)<br /><br />Nietzschen mukaan kristinusko on luonut puitteet tieteellisen omatunnon syntymiselle ja sitä kautta modernille ihmiselle. Moderni ihminen voi puolestaan fysiikan lakeihin nojaten todeta ihmisellä näkyvästä maailmasta, jotain Nietzschen yllä kuvaaman kaltaista. Kantin ja Nietzschen jälkeen kaikki puhe muusta kuin näkyvästä maailmasta on puolestaan tehty tyhjäksi, sillä meillä ei ole mitään pääsyä tuohon toiseen mahdolliseen maailmaan. Transsendentti maailma tai Jumala on jo ajatusten tasolla mahdottomia käsitteellistää.<br />
<br />Moderni ihminen voi sen sijaan fysikaalisiin ilmiöihin ja tieteelliseen metodiin nojaten todeta, ettei sellaista sielua ole olemassa, mitä tuonpuoleinen vaatisi. On myös lapsellista arkipsykologiaa uskotella olevansa jotenkin erityinen yksilö ja Jumalan valitsema lapsi, sillä kasvava määrä tieteellisen metodin tuottamasta aineistosta tukee näkemystä, jonka mukaan ihminen on vain pieni palanen orgaanisen elämän evoluutiota, jollain tyhjyydessä matkaavalla kivenmurikalla entropiaan luisuvan maailmankaikkeuden laidalla.<br /><br />Moderni ihminen ei voi säilyttää samaan aikaan puhdasta tieteellistä omatuntoa ja olla kyseenalaistamatta omaa erityisasemaansa maailmankaikkeudessa. Tieteellinen omatunto surmaa Jumalan ja ihminen on uskonut Jumalaan uskoakseen omaan arvoonsa. Jumala on toiminut Nietzscheen asti joen suuna, josta totuudet ja arvot ovat virranneet, mutta tieteellinen hulluus on vallannut turut ja torit, joten maailma on avoinna nihilismille.<br /><br />Hullu ihminen juoksi kirkkaana aamupäivänä sytytetty lyhty kädessä torille huutaen: ”Minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa!” Ihmiset, jotka eivät enää uskoneet Jumalaan, ivasivat häntä erilaisilla huudoilla. Hullu ihminen jatkoi huutamistaan: ”Minne Jumala on joutunut? ... minä sanon sen teille! <em>Me olemme tappaneet hänet</em> – te ja minä! Me kaikki olemme hänen murhaajiansa! Mutta miten olemme sen tehneet? Kuinka olemme kyenneet juomaan meren kuiviin? Kuka antoi meille sienen, jolla pyyhimme pois koko taivaanrannan? Mitä teimmekään, kun irrotimme kahleen, joka sitoo tätä Maata sen aurinkoon? Minne se on nyt menossa? Minne olemme menossa me? Pois kaikkien aurinkojen luota? Emmekö syöksy lakkaamatta? Ja taaksepäin, sivulle, eteenpäin, joka puolelle? Onko vielä suunta ylös ja suunta alas? Emmekö harhaile äärettömässä olemattomuudessa? ... Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet!” (IT §125.)<br /><br />Nietzschen mukaan hänen aikakautensa eli 1800-luvun lopun länsimaiset ihmiset elivät epätäydellisen nihilismin aikakauden keskellä (WM §26). Vaikka Jumala oli kuollut, joen suusta ryöppysi samaan vanhaan malliin arvoja, joiden pohjalta myös jumalankieltäjät tai nykyisemmin ateistit lähinnä parjasivat Jumalan kuoleman julistajaa hulluksi ja pelleilivät hänen kustannuksellaan. He pystyivät arvioimaan ja normittamaan torille juoksevan miehen hulluksi, koska tapahtuman seuraukset eivät olleet penetroituneet heidän tajuntaansa täydessä laajuudessaan.<br /><br />Jumalattoman maailman ulko-ovella kolkuttaa kuitenkin epämieluisa vieras. Jos yksilön usko omaan arvoon, ja sitä kautta arvoihin ylipäätään, on sidoksissa Jumalaan, Jumalan kuolema avaa tien nihilismille, jonka mukaan millään ei ole viime kädessä mitään arvoa. Nihilistille maailma näyttäytyy lähinnä näytelmänä tai vitsinä, jonka hyvyys ja huonous ovat lähinnä katsojan silmässä. Schopenhauerilaista pessimistiä ei vitsi jaksa naurattaa, kun hän näkee ympärillään tarpeetonta kärsimystä. Schopenhauer välttää inhon ja itsemurhan näytelmän positiivisten puolien, kuten melankolisten musiikkijaksojen avulla. Montypythonmainen ei mitään menetettävää -mentaliteetti puolestaan on suoranaista optimismia ja oman elämän näytelmä viedään lauleskellen maaliin saakka, kaikista mahdollisista kärsimyksistä huolimatta.<br /><br />Oli modernin yksilön selviytymismenetelmä sitten mikä tahansa, hullun ihmisen huuto kaihertaa modernien ihmisten korvien välissä joko tiedostamattomalla tai tietoisella tasolla. Nihilismi vaatii näin ollen käsittelyä ja kohtaamista. Asian kohtaaminen ei tosin ole useimmille tarpeen, sillä luonto on luonut tehokkaita mekanismeja, kuten kieltämisen (denial), joka suojelee elämää. Elämän näytelmään on myös helppo soluttautua mukaan, kun jaksaa pitää yllä make believe -tyyppistä uskoa, jonka avulla yksilö sitoutuu maailmaan tunnetasolla. (Nietzschelle näyttelijöiden ongelma tai kysymys on haasteellinen filosofisen pohdiskelun kohde. On vaikea sanoa, hyväksyikö Nietzsche näyttelijämäisen elämänasenteen vai pitikö hän sitä epäaitona ja vieraantuneena kieroutumana.) Kyynistyneitä väliinputoajia ovat ne, jotka amerikkalaista novellistia J. G. Cozzenssia mukaillen ovat päässeet perille salaisuudesta, ettei joulupukkia olekaan olemassa ja ovat edelleen järkyttyneitä asiasta.<br /><br />Nietzschen <em>totuus</em> maailmasta rakentuu kahden toisiaan täydentävän osan varaan. 1) Maailmalla ja ihmisellä maailman osana ei ole muuta arvoa, kuin ihmisen asettama arvo. 2) Luonto on luonut ihmiseen mekanismeja, jotka luovat uusia arvoja ja suojelevat ihmistä tältä perimmäiseltä totuudelta. Nietzschen kuvaus tästä kaksiosaisesta maailmantulkinnasta ei ole puhtaan deskriptiivinen vaan myös normatiivinen. Nietzsche nimittää näitä kakkoskohdan elämää palvelevia mekanismeja yleisnimityksellä tahto valtaan ja toivoo löytävänsä tätä kautta välineitä arvojen uudelleen arvottamista varten. Arvot pitää Nietzschen mukaan arvottaa uusiksi sen tähden, että kristillinen maailma on jättänyt ihmisen osaksi yhä nihilistisemmän maailmankaikkeuden.<br /><br />Nihilistinen maailmankaikkeus esittäytyy Nietzschelle valtavana uhkana, joka vastaan täytyy hyökätä uusilla Jumalilla ja uusilla totuuksilla. Kristinusko saa mennä tieteellisen maailmankuvan aiheuttajana ja pesuvetenä kohti omaa hävitystään, kuten esimerkiksi arvojen uudelleen arvottamisen ensimmäisestä osasta <em>Antikristus</em> voi jokainen asian todeta. Nietzschen tiukka vasarafilosofia jättää tilaisuuden kuitenkin myös uudenlaisen etiikan avaamiselle. Jos ihminen on keskellä ei mitään, merkitykset ja arvot rakentuvat toisten ihmisten <em>kohtaamisessa</em> ja ihmisen arvo rakentuu ihmisyhteisössä. Ihmisen arvo on se, mitä hän on toiselle ihmiselle. Esimerkiksi tämä ohjenuora pätee myös nihilistisessä ja ihmisestä välinpitämättömässä maailmankaikkeudessa. Ohjenuoraa ei ole aina helppoa panna käytäntöön, sillä Jumalan kuolema räjäyttää myös ihmisten arvomaailman, mikä aiheuttaa niukassa maailmassa kitkaa, mutta jostain on hyvä aloittaa.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-27215482007500395932013-08-16T09:36:00.001-07:002013-08-16T22:46:51.147-07:00Nietzsche ja moraalin objektiivisuus<div class="MsoNormal">
Nietzschen filosofiaan sisältyy jännite yhtäältä
perspektiivisen näkökulman ja objektiivisuuteen kurkottavan näkökulman välillä.
Yritän hahmotella tätä jännitettä moraalirealismin ja moraalisen antirealismin
keskusteluperinteen kautta, jotta Nietzschekin pääsee ottamaan osaa tähän
nykyäänkin kiihkeänä käytävään keskusteluun filosofian sisällä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lähtökohta Nietzschen metaeettiseen ajatteluun on
evoluutioteorian ottaminen annettuna. Jos evoluutioteoria oletetaan todeksi eli
ihminen on kehittynyt muista lajeista satojen tuhansien vuosien kehityksen
tuloksena, moraalirealismi ajautuu Nietzschen mukaan hankaluuksiin. Entäpä jos
elinolosuhteet olisivat olleet tyystin toisenlaiset ja ihminen olisi kehittynyt
olennoksi, joista kuningatarnaaraat koteloituu ampiaisten tavoin monivuotisen
talven ajaksi horrokseen, jotta elämä voi jatkua talven jälkeen. Ennen talvea
miesten intuitio käskisi tappamaan kaikki lapset, koska kaikki eivät voisi
millään selvitä ankarasta talvesta. Tämä olisi kaikkien mielestä hyväksyttävää,
koska näin heidän intuitionsa sanoo, sillä näin ympäröivät olosuhteet ovat
heitä vuosituhansien saatossa opettaneet.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Evoluution osalta voidaan kehitellä tietysti mitä
mielikuvituksellisimpia elinympäristöjä, mitkä olisivat muovanneet tyystin
toisenlaisella moraalikäsityksellä varustettuja olentoja. Nietzschen pointtina
olisi kuitenkin lopulta, että maapallolla tallustavan ihmisen moraali-intuitio
ja järkeily puoltavat tietynlaista moraalijärjestelmää, mutta ne eivät takaa järjestelmän
objektiivisuutta. Kyse on tällaisella apparaatilla varustetun olennon
pähkäilystä, ”eikä hän voi repiä tätä apparaattia pois” menettämättä itse
pähkäilyä (II §9). Moraaliseen intuitioon tai rationaaliseen päättelyyn nojaavat
moraalirealismin perustelut ajautuvat näin ollen kehäpäätelmään: ihmisen
intuitio ja järki kertovat ihmiselle, että ihmisen intuitio ja järki ovat
oikeassa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos evoluutioteoria on totta, moraalirealismi joutuu
vaikeuksiin ja moraalista uhkaa tulla yksi ihmisten totuuksista:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
1. Ihmisapparaatti voi saada tietoa objektiivisesta
moraalista. (moraalirealismin väite)<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
2. Apparaatti on evoluution tulos, joten se on rakentunut
ympäröivien olosuhteiden tuotoksena. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
3. Ympäröivät olosuhteet ovat merkittävästi erilaisia
eripuolilla maailmankaikkeutta ja sikäli maailmankaikkeuteen voi syntyä
hyvinkin erilaisella intuitiolla ja päättelymekanismilla varustettuja ihmiseen
verrattavissa olevia älyllisiä apparaatteja.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos väite 2 on tosi, myös väitteelle 3 löytyy vankkoja
perusteita. Näin ollen on perusteltua korvata väite 1 väitteellä 4.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
4. Ihmisapparaatti voi saada tietoa ihmisten käsityksistä
koskien ilmiötä, jota ihminen nimeää moraaliksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suuri osa Nietzschen filosofiasta rakentuu sitten väitteen 4
toteuttamiseen eli nietzscheläiseen tapaan tulkittuun naturalistiseen
filosofiaan. Hän ottaa tehtäväkseen tutkia ja paloitella moraalia.
Tutkielmissaan hän päätyy toteamaan, että objektiivisen moraaliuskon taustalla
on usko Jumalaan. Kun Jumala ja varsinkin kristillinen Jumala tulee epäuskottavaksi evoluutioteorian myötä, usko objektiiviseen
moraaliin katoaa myös ja korttipakka luhistuu. Tieteellinen ihminen surmaa Jumalan ja ihmiset jäävät keskenään pähkäilemään,
riitelemään ja jakamaan oikeutta toisilleen, mutta objektiivisuus, ehei, sitä
sanaa ei saa enää käyttää ainakaan ontologisessa merkityksessään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nietzschelle evoluution ja moraalin välillä vallitsee myös
toinen, enemmän epistemologinen kuin ontologinen, kuilu. Nietzschen
perspektiivistä tarkasteltuna, moraali nojaa maailmassa pitkälti altruistisiin
luonteenpiirteisiin. Tutkiessaan moraalia, Nietzsche joutuu toteamaan, että
monet tällaiset piirteet ovat haitallisia yksilön itsensä kukoistamisen
kannalta. Liiallinen altruismi ja sikäli vahvalla moraalilla varustetut ihmiset
kärsivät Nietzschen mukaan suoranaisesta moraalin sairaudesta, joka voi johtaa nihilistiseen epätoivoon, kun Jumalasta tulee epäuskottava. Moraali ei siis perustu ainoastaan väärille
uskomuksille, vaan se on suorastaan vaarallinen ihmislajin kehityksen kannalta.
Nietzschen ei auta siis muuta kuin käydä hyökkäykseen moraalia vastaan, kaiken
elämän tähden.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nämä kaksi vaihetta ovat mielestäni keskeisiä tekijöitä
siinä, miksi Nietzsche päätyy moraaliseen antirealismiin. Moraalisen
antirealismin kantava ajatus on, ettei ole olemassa objektiivisia arvoja. Kun
moraalinen antirealismi pilkotaan pienempiin osiin, Nietzschen laatikoinnista
tulee kuitenkin hankalaa. Nietzschen voidaan nähdä kannattavan virheteoriaa erityisesti teoksessaan <i>Inhimillistä liian
inhimillistä</i> (ks. kuvio 1; moraalisen antirealismin jaottelusta ks. esim. http://plato.stanford.edu/entries/moral-anti-realism/).
<i>Iloinen tiede</i> edustaa puolestaan siirtymää
non-kognitivismiin, vaikka siinä säilyy edelleen elementtejä virheteoriasta. Oli
miten hyvänsä, Nietzsche on metaeettiseltä kannaltaan vankasti moraalinen
antirealisti.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDndcogT2dlKId5l-jC3jLBvUj32RAjhasxmFuAhD5GGhjMmY0vC71PmdyaQRHJPyjyGysIyRdyj4ODNKPLBUJ3_Ukh_hNfwv6YmYIHkql5YCgJ3weJZASM49TPV53M5aclrK4YfzeT-Y/s1600/Nimeto%CC%88n1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDndcogT2dlKId5l-jC3jLBvUj32RAjhasxmFuAhD5GGhjMmY0vC71PmdyaQRHJPyjyGysIyRdyj4ODNKPLBUJ3_Ukh_hNfwv6YmYIHkql5YCgJ3weJZASM49TPV53M5aclrK4YfzeT-Y/s400/Nimeto%CC%88n1.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small; text-align: start;">Kuvio 1. Moraalisen antirealismin kolme suuntausta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nietzsche ajautuu kuitenkin uusiin ongelmiin nihilismin
kanssa moraalisella antirealismillaan. Jos arvoilla ei ole objektiivista asemaa, millään ei ole oikeastaan
mitään väliä. Moraalinen antirealisti ajautuu, elämän tarkoitusta etsiessään,
vailla suuntaa olevaksi arosudeksi. Jos Nietzsche hyökkäsi ensimmäisessä
arvojen uudelleen arvottamisen vaiheessaan kristillistä moraalia ja sikäli
nihilististä epätoivoa ja masennusta vastaan moraalisella antirealismilla, hänen metaeettiset kantansa
johtavat uudenlaiseen nihilismin kokemiseen, mitä voidaan kutsua nihilistiseksi
päämäärättömyydeksi tai vaikkapa hälläväliänismiksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä kohtaa Nietzschen täytyy teroittaa seipäänsä uudelleen
ja tarttua kokonaisvaltaisemmin nihilismin haasteeseen. Nietzschen esittämät
arvot eivät ole sen objektiivisempia kuin kristilliset arvot ja niiden luoma
nihilistinen epätoivo, mutta nyt hänen selätettävänään on lisäksi myös
nihilistinen päämäärättömyys, mikä kuuluu itse arvojen perusluonteeseen, jos moraalinen antirealismi on totta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tutkijat ovat merkittävissä määrin erimielisiä siitä, miten
Nietzsche selättää tämän vaikean haasteen ja kykeneekö hän selättämään sitä
ylipäätään. Yhä useammat tutkijat puoltavat näkemystä, jonka mukaan Nietzsche
kannattaa eräänlaista fiktionalismia, jossa arvoja simuloidaan make believe
-tyyppisesti. Vaikka asioilla ei siis objektiivisesti ottaen ole arvoa, ihminen
voi uskoa niiden arvokkuuteen, jolloin pinnallinen tai näennäinen maailma on se
ainoa ”tosi maailma”, josta kannattaa ylipäätään olla kiinnostunut. Pinnallinen
maailma pitää sisällään puolestaan lukemattoman määrän erilaisia
perspektiivejä, jolloin jokaisella tallaajalla on omanlaisensa
fiktiivisobjektiivinen universumi. Arvojen fiktiivinen simulointi on sitä, mitä Nietzsche kutsuu lähinnä aktiiviseksi nihilismiksi, joka on Nietzschelle "Jumalallinen tapa ajatella". Arvojen fiktiivinen simulointi on helpointa ymmärtää esim. joulupukin kautta. Viime kädessä joulupukki on sepite, eikä sitä ole olemassa, mutta joulupukki tuo iloa monien elämään, joten joulupukki toimii. Kaikki arvot ovat perimmältään joulupukkeja. Jos kaikki arvot ovat joulupukkeja, ihmisestä tulee taiteilija, joka luo teoillaan ympäröivän maailmansa ja samalla myös itsensä. Elämä on taideteos.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toinen, perinteisempi näkökulma, painottaa Nietzschen
evoluutiotulkintoja ja sieltä kumpuavaa tahto valtaan -tematiikkaa. Tämä kanta
painottaa, että tutkimalla evoluutiota ja ilmiöiden syntyhistoriaa, Nietzsche
arvelee pystyvänsä päättelemään sen mikä on hyväksi ihmiselle. Vallitsevat
naturalistiset tulkinnat altruismeineen ovat Nietzschen mukaan väärässä. On oma
kysymyksensä vaatiiko Nietzsche kuitenkaan objektiivisuutta esittämilleen
arvoarvostelmille. Jos vaatii, hänestä kuoriutuu ulos lopulta jonkin sortin (kvasi)realisti,
ei kuitenkaan siinä mielessä, että hän vaatisi ontologista objektiivisuutta
esittämilleen arvostelmille, vaan siinä mielessä, että ihmisillä on
objektiivisesti ottaen hyviä perusteita toimia hänen esittämällään tavalla. Tahto
valtaan -metaetiikan näkökulmasta voitaisiin oikeastaan sanoa, että jotkin asiat ovat
Nietzschen mukaan hyväksi yksilölle, olivat ihmiset näistä asioista kuinka
erimielisiä tahansa, sillä Nietzsche on oikeassa ja väärämieliset ovat
väärässä. Tahto valtaan -maailmassa painottuu poliittiset ulottuvuudet sekä yksilön sisäinen eheytyminen empowermentin kautta. Hyvää on se, mikä voimaannuttaa ja valtaannuttaa sekä kasvattaa kohti yli-ihmisyyttä.<br />
<br />
Kolmas painotus puoltaa jonkinlaista tunne itsesi ja tule sellaiseksi kuin olet -näkökulmaa. Tämä näkökulma painottaa vahvasti biologista perimää. Ihmisellä on tietynlainen psykologinen ja fysiologinen perimä, jonka kautta yksilö voi olla yhteydessä evoluution muokkaamaan tahtoon valtaan eli omaan itseensä. Tässä painotuksessa on jonkin verran fatalistisia piirteitä. Ihminen voi oppia rakastamaan kohtaloaan ja hänestä tulee se mikä hänestä tulee.</div>
Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-6542518767695035412013-05-15T06:07:00.001-07:002013-05-27T05:30:29.285-07:00Tahto valtaan -psykologia, osa 2Tahto valtaan on käsitteenä vaikeasti lähestyttävä, koska se niputtaa tai ainakin yrittää niputtaa Nietzschen maailmasta kaiken. Olen yrittänyt avata psykologista tahtoa valtaan aiemmissa teksteissäni kuvaamalla sitä jonkinlaiseksi konfabulaation, kohtalon rakastamisen, pespektivismin ja empowermentin fuusioksi, jonka taustalla on ”viettejä”, joita Nietzsche nihkeästi tarkentaa ja avaa. Viettien avaaminen on kuitenkin tärkeä osa tahto valtaan -psykologiaa. Tulkitsemalla ”viettejä” ja yksinkertaistamalla askeleen lisää tahto valtaan -ilmiötä pääsemme kenties kuitenkin askeleen lähemmäs ilmiön luonnetta, enkä usko, että menemme pahasti väärään suuntaan. Kun tahdon valtaan taustalla vaikuttavat ”vietit” puretaan meille tutummalle kielelle, mitä psykologista ilmiötä Nietzsche tahtoo tahdolla valtaan kuvata?<br />
<br />
Jos olen pakotettu yksinkertaistamisen nimessä vastaamaan kysymykseen yhdellä ilmiöllä, joudun sanomaan, että kunnianhimoa vaikka toinen erittäin vahva ehdokas olisi myös uteliaisuus. Nietzschen maailmassa perimmäinen kaikkea orgaanista elämää ohjaava ja eteenpäin työntävä voima on kunnianhimo. Ilman sitä kaikki lakkaisi tulemasta, elämä lakastuisi entropiaan ja dekadenssiin. Mielestäni ei ole merkityksellistä, etteikö psykologista tahtoa valtaan voitaisi käsitellä ensisijaisesti kunnianhimon käsitteen avulla, vaikka Nietzsche palauttaakin koko ilmiön viime kädessä biologiaan. Nietzschellehän ihmisen biologinen konstituutio (temperamentti, tahto valtaan -mekanismit, kuten konfabulaatio) ratkaisee viime kädessä sen, missä määrin kunnianhimoa esiintyy. Oli niin tai näin, moderni maailma uhkaa monelta suunnalta kunnianhimoisia ihmisiä. Uhkat ovat seuraavia:<br />
<br />
1) Totuutta ei ole. Nietzschelle ensimmäinen ja eräällä tapaa ahdistavin kunnianhimoa jäytävä voima löytyy ihmisen sisältä. Minkä tahansa pyrkimyksen ja tavoitteen taustalla oleva kunnianhimo voi lakastua, jos toimelle ei löydy Jumalasta lähtevää mieltä. Jos millään ei tunnu olevan mieltä ja kunnianhimo on sitä kautta kuopattuna, meininkiä uhkaa maksakirroosi. Jos ette usko Nietzschen sanaa asiasta, uskokaa Wumoa: <a href="http://wumo.com/2010/12/11/">http://wumo.com/2010/12/11/</a><br />
<br />
2) Kristinusko. Yksinkertaistaen voitaisiin todeta, että kristinuskon opetuksissa kunnianhimo näyttäytyy vähemmän suosiollisessa valossa, sillä kunnianhimo ja sitä kautta syntyvä voimakas tahtominen aiheuttavat yleensä toisten tahtojen huomiomatta jättämistä ja omaan napaan tuijottamista. Kunnianhimoiselle ihmiselle muut ihmiset näyttäytyvät välineinä ja vastapelureina, jotka muodostavat lähinnä esteitä omaan päämäärään pääsemiselle. Nietzschelle kristinusko on ottanut tehtäväkseen muodostaa vastavoiman kunnianhimolle ja näin ollen se opettaa empatiaa, lähimmäisenrakkautta, tyytymistä omaan osaansa ja langettaa uteliaiden ja kunnianhimoisten omenan haukkaajien niskaan perisynnin, jota kukaan ei pääse pakoon.<br />
<br />
Eksistenssikriisi ja kristillinen luopumisoppi muokkaavat myös Nietzschen mukaan biologiaa ja vaikuttavat sitä kautta plastisiin voimiin, joiden osaksi elämää eteenpäin työntävä voima kunnianhimo myös kuuluu. Nietzsche pohtiikin usein tietoisuuden ongelmaa, mutta näkee eksistenssikriisin ja tietoisuuden jonkinlaisena pakollisena pahana, jonka ihminen voi ylittää, kunhan ylittämiselle luodaan biologiset edellytykset. Koska kristinusko uhkaa näitä biologisia edellytyksiä ja siihen voidaan vaikuttaa, asialle on Nietzschen mukaan tehtävä jotain.<br />
<br />
Kun kritiikki ja uhkat on ensin käsitelty, on kysyttävä, mitä vahvuuksia kunnianhimoisten ihmisten maailma tarjoaa kristilliseen maailmaan verrattuna? Tästä Nietzsche ei puhu paljoakaan, hän maalailee vaan traagista aristokraattien aikakautta ja siellä tallustavia yli-ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan estä meitä rakentamasta Nietzschen visiota eteenpäin ja hahmottelemasta swot-tyyppistä mallia Nietzschen visiosta.<br />
<br />
Kunnianhimoa voidaan tarkastella esimerkiksi kunnianhimoisten ihmisten kautta. Lähin kirjallisuudenlaji löytyy elämänkerroista, joita kirjoitetaan yleensä poikkeuksellisen kunnianhimoisista ihmisistä, kuten vaikkapa Leni Riefenstahlista, Barack Obamasta, Pekka Herlinistä tai Arnold Schwarzeneggeristä. Koska satuin lukemaan Arnoldin muistelmat viimeisimpänä, toimikoon Arnold esimerkkinä. Hyvänä perusteluna käyköön myös se, että hän on yksi tyypiltään puhtaimmista kunnianhimon ohjaamista ihmisistä tai näin ainakin haluan lukijaa uskotella.<br />
<br />
Arnoldin keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu, ettei hän anna eksistentiaalisten kysymysten paljon päätään pakottaa, ainakaan oman elämäkerran mukaan. Miehellä on aina tuhat rautaa tulessa ja pyrkimys saavuttaa aina uutta, kun edellinen kamppailu on päästy maaliin. Bodauksen huipusta sukeutui filmistara, josta sukeutui merkittävä poliitikko ja kaikkia saavutuksia on ohjannut kunnianhimoinen palo saavuttaa yhä enemmän. Arnoldia on lähinnä harmittanut, ettei hän ole voinut elää terminaattorin tavoin, joilloin nukkumiseen käytetyt 6–7 tuntia päivässä olisi voinut käyttää, vaikkapa uuden musiikki-instrumentin tai minkä tahansa asian opetteluun ja perehtymiseen. Arnold on tyyppiesimerkki Nietzschen kuvaamasta olennosta, joka tahtoo ylittää jatkuvasti itsensä ja purkaa energiaansa pyrkimällä kohti uusia päämääriä. Kaikkea tätä ohjaa kunnianhimo ja masennuksesta tai muista mielen sairauksista ei ole merkkiäkään. Lähimpänä masennusta mies kävi silloin, kun hänen rintalastansa revittiin kahdesti auki muutaman päivän sisään ja hänelle tehtiin avosydänleikkaus, jolloin ruoka ei meinannut aluksi oikein maistua. Nietzschen unelmamaailmassa kaikki olisivat Arnold junioreita: <a href="http://www.newsgroper.com/files/post_images/junior.jpg">http://www.newsgroper.com/files/post_images/junior.jpg</a><br />
<br />
Entäpä, jos maailma olisi täynnä pelkkiä Arnold junioreita. Ihmisiä ohjaisi äärimmäinen itsekuri, peräänantamattomuus ja taistelutahto. Jokainen vastoinkäyminen vain vahvistaisi eikä tuleen saisi jäädä makaamaan. Hyvästi laiskuudelle ja tervetuloa vastuu omista virheistä. Tässä maailmassa ei olisi hiiriä, jotka hukkuisivat kermakulhoon, vaan vastukset merkitsisivät yhä suurempaa ponnistelua ja kermasta muotoutuisi aina vaan lisää voita. Tätä voitaisiin kutsua oikeistolaiseksi utopiaksi, joka olisi varmasti myös Nietzschen unelma. Tämän utopian polttoaineena toimii kunnianhimo.<br />
<br />
Oikeistolaisen utopian heikkoudet alkavat, kun kunnianhimon edellytykset otetaan käsittelyyn. Jotta kunnianhimo voi toimia polttoaineena, yksilöllä täytyy olla ainakin periaatteessa mahdollisuus voittaa. Jos hiireltä puuttuu kädet ja jalat, ei kermasta saa voita millään tavoin. Äärioikeisto voi aina vedota, että siinä tapauksessa hiiren pitää yrittää edes juoda kerma poskeen ja heittävät hiiren kulhoon vastalauseista välittämättä. Lopputuloksena on joko paljon kuolleita hiiriä tai ensimmäinen myönnytys vasemmalle ja kohti kristillistä maailmaa, jossa yhteiskunnan tehtävänä on luoda puitteita ja valmiuksia erilaisilla ominaisuuksilla varustetuille hiirille, jotta he voisivat edes periaatteessa voittaa. Mitä enemmän erilaisuutta ja erilaisia lähtökohtia halutaan ja kyetään ymmärtämään sitä enemmän askeleita vasemmalle otetaan.<br />
<br />
Kunnianhimon säilyminen vaatii myös, ettei yksilö häviä elämässään kerta toisensa jälkeen. Myös Arnold on ehtinyt kokea elämässään pettymyksiä, hän on jäänyt kerran Mr. Universe kisassa toiseksi ja elokuva Last Action Hero ei menestynyt odotetulla tavalla elokuvateattereissa, kun Steven Spielbergin hirmuliskot valtasivat samaan aikaan valkokankaat. Nämä pettymykset kirvoittivat Arnoldista esiin ensimmäiset aikuisiän kyyneleet ja miehen itseluottamuksen mittarissa maksimissaan jo vuosikausia ollut neulanen värähti. Jos moiset pettymykset rapauttavat kunnianhimoa ruokkivaa itseluottamusta, miten on meidän muiden ihmisten laita, kun onnistumisten ja epäonnistumisten vaakakuppi kallistuu hieman toisella tavalla? Jos elämä on pelkkää tappioiden sarjaa, siinä taipuu vahvempikin kaveri siltaan. Masennus ja nihilismi uhkaavat, eikä kunnianhimosta ole lopulta kuuloakaan. Jälleen tarvitaan taas askeleita vasemmalle ja kristillistä lähimmäisenrakkautta, jossa epäonnistujiakin ymmärretään ja masentuneita autetaan tai muussa tapauksessa harvat hyväonniset porskuttaa, kun samaan aikaan masentuneet ja katkerat muhivat mielissään vallankaappausta tai anarkiaa.<br />
<br />
Nietzschen ansioihin voidaan lukea, että hän tunnisti joitain keskeisiä haasteita ja heikkouksia kristillisen mentaliteetin ja kunnianhimon vastustamisen analyyseissään. Sen sijaan hän jäi hyvin sokeaksi omien oikeistolaisten ihanteidensa heikoista puolista. Rajoja siirretään ja muokataan oikeiston ja vasemmiston välillä tänäkin päivänä. Ihanteellista olisi, jos osapuolet yrittäisivät edes ymmärtää toisiaan ilman, että vaipuisivat nietzscheläiseen angstiin omassa retoriikassaan.<span style="color: #333333; font-family: "inherit","serif"; font-size: 11pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;"></span>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-69774355584695977082013-04-23T03:09:00.000-07:002013-04-23T03:09:02.926-07:00Moraalipsykologia ja moraalinen motivaatio
<span style="font-family: Calibri;">Aristoteelinen hyve-etiikka ja sen taustalla vaikuttanut
kasvatusfilosofia sekä kantilainen rationaalisen valinnan -teoria ovat dominoineet
moraalipsykologista keskustelua filosofian puolella. Aristoteleen mukaan
ihmisestä kasvaa hyveellinen, kun hänet kasvatetaan hyveelliseksi. Kant
puolestaan opettaa, että ihminen kykenee oman rationaalisen päättelyn turvin
valitsemaan moraalisesti oikean teon, kun valintaa ohjaa kategorinen
imperatiivi (älä kohtele ihmistä välineenä johonkin vaan päämääränä sinänsä). Kumpikaan
näistä näkökannoista ei kuitenkaan tyydytä Nietzscheä. Kasvatus ja tietoinen rationaalinen
päättely ovat mitättömiä tekijöitä, kun ne asetetaan kolmannen keskeisen
elementin rinnalle. Tuo elementti on biologinen perintö.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Nietzschen filosofialla on erittäin vahva evolutiivisen
biologian perusta. Nietzsche tahtoo selittää maailmaa ja ihmisen osaa
maailmassa ”organismien ja käsitteiden evolutiivisen historian ja fysiologian
kautta” (II 10). Tämä tarkoittaa samalla sitä, että vastakkainasettelu ihmisen
ja maailman välillä lakkaa. Ihminen on osa kaikkeutta, osa maailmaa. Maailman
osana oleminen tarkoittaa, että esimerkiksi se mitä kutsumme sieluksi, koostuu
ainoastaan informaatiota käsittelevästä aktiivisuudesta aivoissa ja aivoja
ohjaavat biologian lait. Ihminen on eläin muiden eläinten joukossa, vaikkakin
ihmiseläimen ominaisuuksiin kuuluu esittää miksi-kysymyksiä ja tätä kautta myös
esittää enemmän tai vähemmän rationaaliselta vaikuttavia vastauksia näihin
esitettyihin miksi-kysymyksiin. Kantille tämä kyky on biologiselta pohjalta
transendentoituneen (ei toki karteesinen) vapaa kyky tehdä rationaalisia
valintoja. Nietzschelle tuo kyky, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">intelligere</i>,
ei ole mitään muuta kuin tiedostamattomien vaistojen kautta tietoisuuden
kaltevalle pinnalle putkahtanutta tavaraa, jonka perimmäiseksi syyksi
tiedostamaton valehtelee tietoisuuden (ks. esim. IT 333). Tosiasiassa
tiedostamattomassa kellarissa on lukuisa määrä erilaisia vaistoja tai tahtoja,
joiden hierarkkinen rakenne muodostaa ihmisen minuuden ja sikäli tietoisen ”ajattelun”
moraalisen motivaation lähteen (ks.esim. HP 6; 12; 19; AR 119). On nurinkurinen
erehdys ajatella, että pystyisimme tietoisen ”ajattelun” turvin muuttamaan
moraalisen motivaation lähdettä, kun tuo moraalinen motivaatio ja tiedostamaton
ajattelu synnyttävät tietoisen ”ajattelun” ajatukset.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Kant menee Nietzschen mukaan tässä kohtaa siis roimasti
metsään. Jos Nietzsche on hypoteesissaan ja näkemyksissään oikeassa, Kantin
kategorinen imperatiivi ja kantilaisiin lähtökohtiin nojaava filosofinen
perinne näyttävät olevan ylitsepääsemättömissä vaikeuksissa. Ihminen ei ole
vapaa siinä mielessä, että hän voisi rationaalisen kykynsä ohjaamana muokata
syvärakenteitaan. Rationaaliseen valintaan uskova vetoaa tässä vaiheessa
viimeiseen oljenkorteensa eli vapauden kompatibilistiseen näkökulmaan (Scanlon
1988, 176 <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Significance of Choice</i>.
Teoksessa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Tanner Lectures on Human
Values, viii</i>): Moraalinen vastuu rakentuu kriittisen reflektion varaan, tuo
reflektio perustuu sensitiivisyydelle perusteista (reasons) ja koko prosessi
rakentuu edellisissä vaiheessa saavutettujen päätelmien varaan. Koko
prosessille ei ole merkitystä, vaikka se perustuisi kausaaliseen ketjuun, jotka
rakentuvat edellisten tapahtumien ja olosuhteiden kautta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Inkompatibilisti Nietzsche kuitenkin lähinnä naureskelee
Scanlonin kaltaisille viritelmille, jossa ihminen yritetään viimeiseen oljenkorteen
vedoten nostaa erilliseksi olennoksi maailmasta ja sikäli kaikkeudesta. Tosiasiassa
ihminen on osa kaikkea, osa maailmaa ja osana maailmaa, kukaan ei ole vastuussa
ihmisen ominaisuuksista, ei Jumala, ei yhteiskunta, ei vanhemmat eivätkä
esi-isät, eikä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">yksilö itse</i>.
(Viimeisimmän rationaalisen vapauden ajatuksen järjettömyyden opetti Kant). (EJ
’Neljä suurta erehdystä’, 8). Nietzsche näyttäytyy siis fatalistina ja tuohon
fatalismiin liittyy kausaalisen essentialismin, ellei jopa determinismin piirteitä.
Maailmaa ohjaa tahto valtaan, joka on kenties determinististä, mutta ainakin se
on jotain sellaista, mikä ohjaa myös ihmistä eikä ihminen sitä. Toki Nietzsche
esittää myös, että on ajattelevaa ainetta, mutta tämä ei tarkoita, että
ajatteleva aine olisi transendentaalista tai karteesista, vaan se palautuu
maailmaan ja biologisiin lakeihin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Koska ihminen koostuu tahdosta valtaan ja sikäli monista eri
tahdoista, jotka pyrkivät valtaan, tahtojen ominaisuuksien (vaistot, affektit,
fysiologia) kokonaisuus muodostaa aina omanlaisensa ihmistyypin (voitaisiin
puhua, jopa luonteesta tai mausta, johon liittyy myös fysiologiset ominaisuudet).
Nämä tyyppi-tekijät ovat puolestaan melko lailla muuttumattomia ominaisuuksia,
eikä yhden ihmisen konstituutiosta voida päätellä kuin karkeita yleisiä
konstituutioita. Näin ollen, sekä mikä on yhdelle ihmiselle hyvää, ei
välttämättä tai lainkaan sovi toiselle ihmiselle. Näin ollen Nietzsche tahtoo
sanoa, että esimerkiksi kaiken maailman muotivillitykset ja oppaat ruoan
suhteen (vrt. karppaukset ja gluteeniton ruokavalio) ovat naurettavia ja jopa
vahingollisia, sillä jokaisen yksilön pitää kuunnella ja tarkkailla sekä
vaistomaisesti valita se mikä on hyväksi hänen keholleen: ”Jokainen tuntee
kuuluisan Carnaron kirjan, jossa hän suosittelee solakan ihmisen ruokavaliota
pitkän ja onnellisen elämän takeeksi… En usko, että karkeasti sanottuna mikään
muu kirja (raamattua lukuun ottamatta) olisi tehnyt yhtä paljon pahaa… Perustelu:
seurauksen olettaminen syynä. Arvoisa italialainen oletti, että hänen
dieettinsä oli <i style="mso-bidi-font-style: normal;">syynä</i> hänen pitkään
ikäänsä, vaikkakin tosiasiassa pitkän elinajan ehto, ruoansulatusjärjestelmän
hitauden poikkeuksellisuus, kulutuksen vähyys, olivat solakan dieetin syitä.
Hän ei ollut vapaa syömään vähää <i style="mso-bidi-font-style: normal;">tai</i>
paljoa; hänen niukka ruokavalionsa ei ollut ’vapaan tahdon’ kysymys: hän tuli
sairaaksi, kun hän söi paljon.” (EJ IV, 1.) Muotivillitysten perässä kulkeminen
olisi Nietzschelle eräänlaista laumavaiston dominointia, jossa yksilöllinen
hyvä hukkuu ja ihminen toimii parhaassa tapauksessa vahingollisesti suhteessa
omaan konstituutioonsa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Ihmisen ”maku” tai tyyppitekijät ovat siis aina yksilöllisiä
eikä ole syytä tehdä liian pitkälle meneviä yleistyksiä siitä, mikä on kaikille
yhteistä hyvää. Yhteiskunta rakentuu tietysti aina yhteisen hyvän
määrittelystä, mikä johtaa tietysti siihen, että suurin osa ihmisistä ei ole
kovinkaan tyytyväisiä, ainakaan silloin kun heidän vapauksiaan valintojen
tekemiseen rajoitetaan. Jotta asia ei kuitenkaan olisi näin yksioikoinen,
nietzscheläinen ihmiskäsitys pitää sisällään myös ajatuksen, että toiset
ihmiset ovat taipuvaisempia olemaan esimerkiksi konservatiivisempia kuin
toiset, mutta konservatiivisuus ilmenee eri tavoin eri kulttuureissa. Näin
ollen muslimikonservatiivi voi vaatia naisille tiukkoja pukeutumiskoodeja, mikä
taas puistattaa vakaumuksellista NRA:n jäsentä. Molempien moraaliperusta on
kuitenkin pitkälti konservatiivisten tyyppitekijöiden sanelemaa ja heidän
geneettinen perintönsä on siis konservatiivisen tahdon valtaan palveluksessa.
Ainoa tapa, jolla tämä geneettinen perintö muuttuu tai voi muuttua, on
muuttamalla Kaikki. Kaikella Nietzsche tarkoittaa koko sitä elinympäristöä,
jossa geneettinen perintö siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja muokkaa uutta
persoonallisuutta. Samaan aikaan Nietzsche tahtoo sanoa, että kasvatuksen osuus
persoonan muokkaamisessa on mitätön suhteessa geneettisiin ja muuhun laajempaan
elinympäristöön liittyviin olosuhteisiin ja kantilainen usko
transendentaaliseen järkeen on jumaluskoa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">par
excellence</i>.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Nietzsche ei tahdo sanoa, että hän osaisi perittyjen
ominaisuuksien perusteella ennakoida yksilön valintoja tai tulevaa
elämänpolkua, mutta yksilölliset ominaisuudet rajoittavat ja ohjaavat kaikkia
niitä päätöksentekohetkiä, mitä maailma ihmisen elämäntielle asettaa. Ihminen
on täten suljettu omaan perspektiiviinsä, joka muodostaa moraalisen motivaation
lähteen. Nietzschelle ihminen on aina ensisijaisesti toimija, jonka toimijuus
ja valinnat muokkautuvat biologisen tahdon valtaan konstituutioina. Vasta tämän
jälkeen hän kehittää perusteluita omalle toiminnalleen. Kant ja kumppanit
kuitenkin uskottelevat, että ihminen toimii pääasiallisesti käänteisessä
järjestyksessä, jolloin rationaalisesti muokatut asenteet ohjaisivat yksilön
pääasiallista tapaa toimia eri tilanteissa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Calibri;">Nietzschen moraalipsykologia palautuu siis pitkälti ottaen
perittyihin ominaisuuksiin, jotka ohjaavat ihmisten tapaa toimia toistensa
keskuudessa. Hän on tässä suhteessa oman alansa pioneeri, jonka näkemykset ovat
saaneet yhä kasvavaa vahvistusta myös systemaattisen empiirisen tutkimuksen
kentältä (ks. esim. <span lang="EN-US" style="mso-ansi-language: EN-US;">Knobe
& Leiter (2007) <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Case for
Nietzschean Moral Psychology</i>. </span>Teoksessa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nietzsche and Morality</i>. Clarendon Press. Oxford. s. 83–109). <o:p></o:p></span><br />
Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-89219577910425749812013-03-23T03:11:00.002-07:002013-03-24T00:14:47.874-07:00Tietämisen janaTieto, tietäminen ja tiedon rajojen piirtäminen on eräs keskeisimmistä poliittisista ulottuvuuksista, joka jakaa ajattelijoita kahteen toisilleen vastakkaiseen kategoriaan. Aihe on ikiaikainen ja siitä löytyy merkittävän hienoja kirjoituksia. Ivan Turgenevin <i>Hamlet ja Don Quijote</i> kertoo vastakkainasettelusta, joka rakentuu itsensä unohtavien ja asiallen sokeasti omistautuvien Don Quijotien sekä epäilysten ja ristiriitojen täyttämien ja sitä kautta lähinnä omaan napaansa tuijottavien Hamletien välillä. Kuuluisampi vertailu on Isaiah Berlinin klassikon maineeseen yltänyt <i>Siili ja Kettu</i>, jossa Berlin jakaa ajattelijat yhden suuren totuuden ja siihen kaiken kokemuksen liittäviin siileihin ja monia eri asioita tietäviin, mutta vailla suurta totuutta oleviin kettuihin. Keskeinen janan ääripäitä ohjaava kysymys on: mitä voimme tietää?<br />
<br />
Kysymys jakaa janan ääripäät jo tavassa lähestyä itse kysymystä. Tiedon mahdollisuuksiin optimistisesti uskovat valistuksen lapset ajattelevat, että järjestelmällinen tutkimus syventää koko ajan ymmärrystämme maailmasta ja sen historiallisista laeista, joten lähestymme jatkuvasti kaiken kattavaa totuutta. Pessimistit puolestaan luottavat sellaisiin epämääräisiin asioihin kuin todellisuudentaju tai viisaus, jotka ylittävät totuutta lähestyvien optimistien näköalojen rajat. Tiedon pessimistit lähinnä naureskelevat kunnianhimoisille tieteen esitaistelijoille, koska nämä esittävät naurettavia yleistyksiä, lupaavat mahdottomia, muodostavat valheellisia syy- ja seuraussuhteita ja sokeasta uskosta näihin yleistuksiin seuraa pahimmillaan valtavia katastrofeja. Tiedon optimistit puolestaan parjaavat pessimistejä irrationaalisiksi valistuksen vastustajiksi, luotettavien perusteiden tahallisiksi hylkääjiksi sekä tunteiden ja sokeiden ennakkoluulojen suosijoiksi. Summa summarum: tiedon optimistit pyrkivät osoittamaan tieteellisiä lainalaisuuksia, johon tiedon pessimistit voivat aina sanoa, että liian monet tekijät jäävät liian monesti pimentoon, että kyseiset "lainalaisuudet" olisivat luotettavia ja uskottavia.<br />
<br />
Tarkennukseksi on sanottava, että löytynee vain aniharvoja tiedon pessimistejä, jotka ovat valmiita kritisoimaan matematiikan tai fysiikan lainalaisuuksia epäluotettavana hölynpölynä. Kysymys on ihmistieteisiin ja aikaan (historia, tulevaisuudentutkimus) liittyvistä lainalaisuuksista ja syy- ja seuraussuhteista. Kysymys on siitä, mikä selitysvoima on Freudin psykoanalyyttisellä teorialla, Marxin historiallisella materialismilla tai vaikkapa keynesiläisellä taloustieteellä puhumattakaan poliittisten- tai kulttuurihistorioitsijoiden tai tulevaisuudentutkijoiden yrityksistä tavoittaa syy- ja seuraussuhteita.<br />
<br />
Tapaus-Nietzsche hahmottuu tämän dikotomian valossa sangen mielenkiintoiseksi. Ensinnäkin vastakkaiset näkökulmat ohjaavat tapaa, jolla tutkijat lähestyvät itse tutkimuskohdetta. Tiedon pessimistit maalaavat kuvan postmodernista Nietzschestä, jonka kritiikki pirstaloi valistusajatteluun perustuvan modernismin ja vapauttaa yksilöt surkeilta yrityksiltä selittää ja luokitella sosiaalista ja inhimillistä todellisuutta. Postmoderni Nietzsche rikkoo luokittelut ja julistaa, ettei ole olemassa mitään arkhimedeen pistettä, johon nojaamalla maailma voitaisiin mitata ja muuttaa oikealle raiteelleen. Maailma on moninaisuus ja voimme lähestyä jokaista ainutlaatuista kohtaamaamme ilmiötä vain ja ainoastaan pragmaattisesti kokeilemalla (tai jotain, ehkäpä ironiaa ja sarkasmia) ja toivoa parasta (tai ei mitään). Postmoderni Nietzsche on tiedon pessimisti, antimetafyysikko ja kriittisen ajattelun airut.<br />
<br />
Jos postmoderni Nietzsche on toinen (the other) Nietzsche, ensimmäinen Nietzsche näyttäytyy niille, jotka ottavat Nietzschen kritiikin tiedon rajoista vastaan, mutta ovat silti vakuuttuneita, että Nietzsche esittää oman metafyysisen tulkintansa maailmasta (kolmas mahdollisuus on nähdä Nietzsche antimetafyysikkona, mutta naturalistisen ja kriitisen tahto valtaan -ontologian kannattajana ks. Miyasaki 2013 Nietzsche's Will to Power as Naturalist Ontology). Tahto valtaan -ontologiaan (ja metafysiikkaan) nojaava Nietzsche on tiedon optimisti ja optimismi syntyy empiirisestä metodista, joka nojaa uusdarwinistiseen genealogiaan, sitä kautta rakentuneeseen tahto valtaan -ontologiaan sekä denegeneratiivisen kiertokulun -metafysiikkaan. Ensimmäinen Nietzsche on tiedon optimisti, joka rakentaa kaikenkattavaa historiallista Totuutta.<br />
<br />
Henkilökohtaisesti minulle Nietzschen tekee mielenkiintoiseksi ajattelijaksi juuri tämä dikotomia. Nietzsche on yhtäältä äärimmäinen tiedon kriitikko ja edustaa kaikkea sitä irrationaalisuutta, mikä pakenee kaikkia määritelmiä ja yleistyksiä. Toisaalta hän on empiristi, joka tekee tältä pohjalta koko hänen filosofiaansa ohjaavan havainnon, että elämän keskeinen ominaisuus on juuri tämä määritelmien ja yleistysten tekeminen maailman kaaosmaiseen massaan. Täytyy siis olla voima, joka pyrkii juuri tähän. Optimisti-idiootit kutsuvat sitä tietämiseksi, Nietzsche tietää sille kuvaavamman termin, se on tahtoa valtaan. Näin ollen niin Freudia, kuin Marxia tai Keynesiä ei suinkaan ohjannut tahto totuuteen vaan tahto valtaan. Jokainen heistä maalaa maailman omaksi kuvakseen, mutta maailman tai ilmiön moninaisuus ei redusoidu näihin yleisiin teorioihin. Tiedon optimisti voi kritisoida kantaa sanomalla, ettei teoriat tietenkään kaikkea selitä, mutta niiden selitysaste voi olla esimerkiksi Freudin osalta lähempänä 60 prosenttia tapauksista. Tiedon pessimisti sen sijaan kommentoi, että selitysaste on Freudinkin osalta pikemminkin 0,6 prosenttia tapauksista ja ihmisille tehdään hallaa, kun niitä yritetään pakottaa ja parantaa naurettavilla hypoteeseilla. Tiedon pessimisti voi jatkaa yleistyksen koskemaan kaikkia inhimillisen maailman teorioita. Kaikki teoriat ovat kykenemättömiä huomioimaan kaikkia niitä tarpeellisia muuttujia, joiden avulla ilmiö voitaisiin selittää niin suurelta osin, että mallilla olisi tarpeeksi selitysvoimaa.<br />
<br />
Tässä kohtaa Nietzschelle tulee toinen keskeinen oivallus. Sosiaalinen ja inhimillinen maailma on moninainen kaaos, josta emme kykene tarvittavaa tietoa purkamaan, jotta voisimme sitä järjen avulla ohjata. Kaiken elämän taustalla vaikuttava tahto valtaan on kuitenkin jollain tavalla, vaikkakin maailmaa vääristelemällä, osoittautunut elämää tukevaksi voimaksi. Tässä kohtaa on valittava puolensa. Nietzschelle ihmistä, joka uskoo järjen kykyyn ohjata ja selittää maailmaa, ohjaa tietysti tahto valtaan, kuten kaikkea muutakin, mutta tällainen ihminen luhistuu ja vaipuu dekadenssiin ja nihilismiin, kun lopulta paljastuu, ettei Totuuksia ole ja maailman moninaisuus ei ole sovitettavissa järjen keinoin (vrt. postmodernismi). Koska näin käy Nietzschen mukaan väistämättä, on pikemminkin luotettava tiukkoihin perinteisiin ja luotava järkähtämättömiä auktoriteetteja, kaiken elämän tähden.<br />
<br />
Nietzsche on siis kettu, joka toivoo olevansa siili ja sellaiseksi hän muuttuukin juuri ennen lopullista romahtamistaan. Asian voi ilmaista myös niin, että Nietzsche on liberaali, josta sukeutuu ajan myötä konservatiivi. Siili voisi yleistää lopuksi ilmiön ajattomuutta ja siteerata Winston Churchillia:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"If you're not a liberal at twenty you have no heart, if you're not a conservative at forty you have no brain"</blockquote>
<br />Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-47984146947472711632013-03-12T23:55:00.000-07:002013-03-13T01:56:40.277-07:00Käsitteistä ja määritelmistä<span style="font-family: inherit;">Nietzsche<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>toteaa
teoksessaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Moraalin alkuperästä </i>(II
osa), että “ainoastaan se millä ei ole historiaa on määriteltävissä”. Lausahdus
herättää välittömästi vastaväitteitä. Eikö historia nimenomaan luo
identiteetin, jonka keskeisenä elementtinä on esillä olevan ilmiön tarinan
kertominen. Toisaalta taas kyenneisyys määritellä historiaton olio viittaa
essentialismiin. Olioilla olisi tämän ajattelumallin mukaan muuttumaton
essentia, jonka ajan mukana tuova muutos menee pilaamaan. Lauseen purkaminen
vaatii kuitenkin syvempää sukellusta Nietzschen maailmaan.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Teoksen (MA) keskeisin ponsi on kuvata ilmiöitä niiden
syntyhistoriasta käsin. Nietzschen syy genealogisen metodin käyttöön juontaa
juurensa puolestaan tahto valtaan -ontologiaan. Tahto valtaan -ontologiassa
ilmiöiden syntyä ei ohjaa teleologia. Sormeni soveltuvat tämän tekstin
kirjoittamiseen, mutta sormeni eivät kehittyneet siksi, että voisin kirjoittaa
tämän tekstin. Ihmisillä tuntuu olevan kuitenkin jatkuvia ongelmia selittää ilmiöitä
päämäärien ja syiden ja seurauksien kautta. Koska on vain tahtoa valtaan, jonka
välittäjänä tai kanavana myös ihmiset toimivat, kaikki selitykset ja
määritelmät, mitä jälkikäteen olioille ja ilmiöille annetaan, ovat erheellisiä.
Nietzsche väittää sen sijaan tautologisesti, että tahto valtaan on synnyttänyt
ihmisille sormet, koska ne ovat sattuneet siitä syntymään ja osoittautuneet
jälkikäteen jokseenkin toimiviksi. Sormemme ovat voittaneet kamppailun
räpylöitä ja muita vaihtoehtoja vastaan, mutta eivät sen tähden, että voin
tässä kirjoittelun lomassa hörppiä kätevämmin ohraista juomaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Tämä uus-darwinistinen näkökulma pakottaa tarkastelemaan
ilmiöitä niiden syntyhistorian kautta. Nietzsche tarkastelee rangaistuksen
syntyperää juuri tästä näkökulmasta, mutta kriittisenä miehenä tulkitsee
tehtävänsä mahdottomaksi, vaikkakin samalla esittää teoksessaan toiveita
tämänkaltaisen tutkimuksen lisäämisestä yliopistoissa:</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;"><em><span lang="EN" style="color: #545454; font-family: "Calibri","sans-serif"; mso-ansi-language: EN; mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">“Today
it is impossible to say for certain why people are really punished: all
concepts in which an entire process is semiotically concentrated elude
definition; </span></em><strong><i><span lang="EN" style="color: #545454; font-family: "Calibri","sans-serif"; mso-ansi-language: EN; mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">only
that which has no history is definable</span></i></strong><em><span lang="EN" style="color: #545454; font-family: "Calibri","sans-serif"; mso-ansi-language: EN; mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">”</span></em></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Aika on essentialismin arkkivihollinen. Nietzschelle
oleminen on jatkuvassa tulemisen tilassa eli jatkuvaa tahdon valtaan
fluktuanssia. Kun ihminen määrittelee ja luo sitä kautta merkitysrakenteita
asioihin, hän tappaa ja täyttää oliot ja 2,5 kg ahvenet, jotteivät ne jatkaisi
muuttumistaan. Näin tehdessään ihminen kuitenkin pettää itseänsä ja vangitsee
hetken lukottomaan selliin (tämä ei tarkoita, etteikö lukituilla asioilla voisi
kasvaa ja olla omat merkityksensä ja ne tulevat sitä kautta uudelleen ja
uudelleen määritellyiksi).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Kun astutaan teoksen ulkopuolelle, esitetty lause näyttäytyy
vielä kiistanalaisempana. Nietzsche tuntuu ikään kuin hetkeksi unohtaneen
tahdon valtaan poliittisen luonteen keskittyessään teleologisen tulkintamallin
kritiikkiin. Tahto valtaan -maailmassa jokainen ilmiö ja väite sisältävät
itsessään vastaväitteen, sillä kaikki oleva on osa taustalla tapahtuvaa
kamppailua. Määritelmä vaatii tulkinnan ja tulkinta tapahtuu aina ajallisesta
ja paikallisesta situaatiosta. Vaikka kohtaisimme olion tai ilmiön, jolla ei
ole historiaa, olemme oman historiamme vankeja, mistä tulkinnat versovat. Näin
ollen lukija voi olla tänään sitä mieltä, että kirjoittaja kirjoittaa melko
järkeviä ja määritellä sitä kautta kaverin fiksuksi ja eittämättä mukavaksi
hepuksi. Muutaman päivän päästä palattuaan mieli voi muuttua ja lukija lähinnä
ihmettelee, miten joku jaksaa kirjoittaa tällaista hölynpölyn scheissea.
Lopulta hän voi päätyä ajatukseen, että molemmat perspektiivit ovat osittain
tosia, vaikkakin ristiriitaisia. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Seuraava
kirjoitus muuttaa jälleen tulkintaa ja sitä kautta rakentuvaa määritelmää.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Esitetty lause on kuitenkin siinä määrin tosi, että se on
pragmaattisesti tosi hetkellä T. Nietzschen mukaan voimme määritellä ajattoman
ilmiön hetkellä T ja lukita määritelmän, mutta hetkellä T+1 määritelmää tulisi
muuttaa, koska määrittelijät ovat muuttuneet. Ongelmana on tietysti löytää
hetkellä T sellainen yhteinen näkökulma tarkasteltavaan ilmiöön, jonka eri
osapuolet voivat allekirjoittaa. Tosi se ei ole, sillä se selittää ainoastaan
osan ilmiömaailman moniulotteisuudesta, mutta se voi toimia.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Esitetyn lauseen totuusfunktio on kuitenkin ongelmallinen,
vaikka se tulkittaisiin pragmaattisesta lähtökohdasta. Nietzschelle ”on
sanomattoman paljon tärkeämpää, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">miten
olioita nimitetään</i>, kuin mitä ne ovat” (IT §58). Jokainen määritelmä on
kuin kalaverkko, joka heitetään pluralistisen maailman osasen päälle.
Jokaisella heitolla verkkoon tarttuu jotain, mutta osa pääsee aina pakoon. Ajan
myötä käy kuitenkin niin, että määritelmä kasvaa kiinni olioon ja pelkästä
approksomaatiosta tulee suoranainen olemus, näennäisestä tulee todellinen ja
todellisuus näyttäytyy luomistekona. Kun todellisuus on näennäisen pluralismin
päälle kyhätty terminologinen kudos, uusien ”olioiden” luomiseen riittää, ”kun
luodaan uusia nimiä ja arviointeja ja todennäköisyyksiä” (IT §58).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Kun elämismaailma on rakentunut käsitteelliseksi,
todellisuudesta muodostuu:</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">”Liikkuva metaforien, metonyymien ja antropomorfien lauma,
lyhyesti sanottuna ihmissuhteiden summa, jota on poeettisesti ja retorisesti
kaunisteltu, käännetty, koristeltu, ja joka pitkän käytön jälkeen vaikuttaa
lujalta, kanonisoidulta ja pakolliselta: totuudet ovat illuusioita, minkä
ihmiset ovat unohtaneet; metaforia, jotka ovat loppuunkuluneita ja voimattomia
aisteille; kolikoita, jotka ovat menettäneet kuvansa ja merkitsevät metallia,
ei enää rahana, sen tarkoituksena” (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Totuudesta
ja valheesta…</i> §1). </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Lyhyesti sanottuna kieli on kahden metaforan päässä
’totuudesta’:</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">”Ensiksi hermoärsytys välittää kuvan! Ensimmäinen metafora.
Kuvasta muodostuu tämän jälkeen äänne! Toinen metafora.” (TO §1).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: inherit;">Ihminen ei siis tavoita Nietzschen mukaan paljasta
todellisuutta, minkä vuoksi lause: “ainoastaan se millä ei ole historiaa on
määriteltävissä”, ei ole määriteltävissä. Selittäisin lauseen pikemminkin sitä
kautta, että Nietzsche uppoutuu tässä kohtaa niin syvälle historian
ongelmallisuuteen, että unohtaa hetkeksi syvemmän ja perustavamman ongelman eli
todellisuuden moniulotteisuuden ja kaikkien ulottuvuuksien kiinnittyneisyyden
toisiinsa. Pluralistisessa maailmassa on vaikeaa ottaa mitään kiinni tai
haltuun, sillä ilmiö tai olio pakenee kaikkia määritelmiä ja on tosi vain suhteessa asiakontekstiin tai perspektiiviin. Koripallo on useimmille koripallo, kun se on koripallokentällä, mutta kun se siirretään Kiasmaan ja irroitetaan kontekstistaan se saa uusia määrittelyjä ja merkityksiä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: 11pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;">Aiheen
tiimoilta on hiljattain valmistunut mielenkiintoinen pro gradu: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">After Essentially Contested Concepts</i>.
Onnittelut Joonas!</span>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-44264919355334907162013-01-25T06:22:00.002-08:002013-01-27T23:15:59.480-08:00Oppi degeneraatiosta ja aikakausistaNietzschen poliittinen ajattelu rakentuu uskomukselle etenevästä degeneraatiosta. Degeneraatio näyttäytyy uhkana, jonka laajuus ja mittavuus uhkaa Nietzschen mukaan kaikkea ihmiselämää. <br />
<br />
Mitä degeneraatio sitten on?<br />
<br />
Nietzschen mukaan degeneroitunut on elämästä/tahdosta valtaan köyhtynyt ihminen tai kansakunta. Ilmenemismuotona on elinvoiman (vitalia) asteittainen heikentyminen. Degeneraatiota kuvaa esimerkiksi seuraava hengästyttävä lista: vieraantuminen, nihilismi, masennus, entropia, skitsofrenia, tahdon heikkous, alemmuuden kokemukset, huono itsetunto, kristillinen moraali (alistuminen, voimattomuus, syyllisyys, kärsimys, elottomuus, luonnon ottaminen pois, kuten koiralta sanotaan otettavan), kristillisen moraalin vartioiminen ja siitä poikenneiden syntisten ihmisten rankaisemisvimma eli kaunaisuus ja tarve kostaa oma huono olo toisille ihmisille tavalla tai toisella, hallinnan ja kokonaisuuksien puute, kaaos ja anarkia, demokratia, mielettömyyden ja merkityksettömyyden kokemukset, vasemmistolaisuus. <br />
<br />
Miten degeneraatiota mitataan?<br />
<br />
Mittaajan täytyy olla ”sielun lääkäri/parantaja” eli jonkinlainen terapeutti, joka tulkitsee ilmenevistä oireista, kuinka pitkälle degeneraatio on edennyt. Keskeisiä välineitä Nietzschelle ovat vaisto ja nenä. Parhaimmaksi degeneraation asiantuntijaksi ja korkeimmaksi auktoriteetiksi maan päällä Nietzsche julistaa itsensä. Voidaan perustellusti myös sanoa, että kyllä yksi degeneraatiosta kärsivä toisen tunnistaa, sillä Nietzsche myöntää useampaan otteeseen kärsivänsä degeneraatiosta. (Voidaan myös toisaalta sanoa, että ihminen yleistää oman kokemuksensa maailmasta sinnekin, missä vastaavaa ilmiötä ei esiinny.)<br />
<br />
Kansakuntia ja aikakausia mitataan niiden kulttuurin perusteella. Kulttuuriin elinvoima (vitalia) heijastaa siinä elävien ihmisten elinvoimaisuutta. Eri kansakuntien ja kulttuurien degeneroituneisuutta voidaan arvioida aikakausien suurimpien, vahvimpien ja ihailluimpien henkilöiden kautta. Olosuhteet (tahto valtaan) luovat ihmiset ja arvot, joiden passiivisena välittäjänä ihminen toimii. Mitä degeneroituneemmat sankarit sitä varmemmin aikakausi on matkalla kohti tuhoa.<br />
<br />
Degeneraation esimerkkejä: Platon, Sokrates, Wagner.<br />
<br />
Miten degeneraatio ilmenee eri aikakausina?<br />
<br />
Keskeinen degeneraation oppiin liittyvä juonne Nietzschen ajattelussa liittyy nouseviin ja laskeviin kulttuureihin. Elämä on puolestaan ikuinen kehä, jossa nousun ja kukoistuksen sekä laskun ja tuhon kaudet seuraavat toisiaan. Tätä kukoistuksen ja tuhon degeneratiivisen kehän lähtökohtaa voitaisiin hyvällä syyllä nimittää Nietzschen filosofisen ajattelun tai ainakin poliittisen filosofian perustaksi (foundation). Ahneet ja elinvoimaiset leijonat ja petolinnut syövät kierto toisensa jälkeen heikot aasit ja lampaat suihinsa ja tämän jälkeen alkaa aina uusi traaginen kukoistuksen kausi.<br />
<br />
Eikö degeneraation suuntaa voida kääntää muuten kuin suurien sotien ja tuhon kautta?<br />
<br />
Tähän kohtaan ei ole antaa täysin yksiselitteistä vastausta. Jos katsoo Nietzschen varhaistuotantoa, Nietzsche uskoo, että kulttuurin suunta voidaan kääntää kesken degeneraatiokehityksen. Näin ollen <i>Tragedian synnyssä</i> seikkaileva Sokrates muodostaa hegeliläisen synteesin ja sovituksen, kun hänestä sukeutuu musiikkia harjoittava Sokrates. Musikantti Sokrates karistaa degeneraation ja uusi dionyysinen aikakausi alkaa. Ystävyys Richard Wagneriin varhaistuotannon aikana loi Nietzscheen uskoa siitä, että degeneroitunut saksalainen kulttuuri saataisiin elvytettyä ja Wagner toimisi uudistuksen keulakuvana.<br />
<br />
<i>Zarathustran</i> jälkeisistä kirjoituksista lähtien Nietzsche kääntyi skeptisemmäksi. Vuonna 1886 tehdyt uudet johdannot alkutuotannon kirjoihin saavat <i>Tragedian synnyn</i> haisemaan hegeliläiseltä ja kun, innoittavin toivo Nietzschen aikaisen degeneraation etenemisen suunnan kääntäjä, Wagnerkin paljastuu degeneroituneeksi kristillisen moraalin vaalijaksi <i>Parsifaleineen</i>, Nietzsche päätyy ajatukseen, ettei suuntaa voi kääntää kesken kaiken. Sokrateesta ei voi tulla musikanttia. Sokrates on yksinkertaisesti liian degeneroitunut kyetäkseen kääntämään suunnan nihilistisistä kuoleman voimista elinvoimaa uhkuviin dionyysisiin voimiin. Degeneraation on siis aina väistämättä kuljettava kohti lopullista täyttymystään, kunnes tuhkasta syntyy feeniks ja uusi jälkinihilistinen ja traaginen aikakausi voi alkaa.<br />
<br />
Jos elämä kulkee omaa degeneraation ja nousun fatalistista polkuaan, miksi ylipäätään filosofoida?<br />
<br />
Nietzschen ihanne sijaitsee siis tulevaisuudessa ja moderni aika näyttäytyy Nietzschelle degeneratiivisena, alaspäin sukeltavana kehityksenä. Koska ihminen on aikakautensa tuotos, Nietzsche korostaa useaan otteeseen, etteivät hänen teoksensa ole tarkoitettu hänen aikalaisille, degeneroituneille, lukijoille. Hänen teoksensa suuntaavat tulevaisuuteen ja tuleville ihmisille. Nietzsche kuvailee itseään dynamiittina ja räjähdysvoimana, joka voi oikeissa käsissä saada aikaan sellaisen sattumien ketjun, joka laukaisee tulevan traagisen aikakauden aluilleen. Arvojen uudelleen arvottaminen nostaa Nietzschen filosofian ymmärrettäväksi ja Nietzsche-Anti(kristus/kristitty) syntyy uudessa valossa kuoleman jälkeen traagisten ihmisten mieliin. Nietzsche näyttäytyy uusille ihmisille ensimmäisenä Dionysoksen oppilaana ja tien näyttäjänä. Samalla hän yrittää tietysti auttaa myös itseään ja yrittää saada kipeästi kaipaamaansa tunnustusta kanssaeläjiltään.<br />
<br />
Jos ihminen on aikakautensa tuotos, myös Nietzsche on degeneroitunut. Miten degeneroitunut henkilö voi luoda dionyysista ja elinvoimaa pursuavaa filosofiaa?<br />
<br />
Tässä kohtaa asia menee monimutkaiseksi ja sotkuiseksi ja Nietzsche uhkaa sotkeutua muodostamaansa hämähäkinverkkoon. Jos degeneroitunut ihminen tekee filosofiaa, eikö hänen filosofiaansa silloin varjosta ja ohjaa degeratiiviset piirteet, kuten halu kostaa, viha, masennus, ym. Degeneratiivinen filosofia ei koske siis ainoastaan sellaisia merkittäviä hahmoja, kuten Platon ja Sokrates, joiden tuotoksia ja toimintaa Nietzsche kritisoi degeneratiivisiksi, vaan myös Nietzschen tuotokset ovat degeneratiivisia.<br />
<br />
Nietzsche myöntää asian. Hän on degeneroitunut, mutta toisaalta hän on myös kulkenut tuhon polun läpi omassa elämässään. Hän on kokenut syvimmän nihilismin, mutta syntynyt uudelleen ja jättänyt nihilismin taakseen (ja jopa ulkopuolelleen tai näin hän antaa ainakin uskotella). Hänellä on myös artistista lahjakkuutta, jonka avulla hän rakentaa filosofiaansa koukkuja niille, jotka eivät ole langenneet degeneraatioon. Terveet ihmiset löytävät Nietzschen rakentamien maskien ja harhautusten takaa ainoastaan elämää luovat dionyysiset elementit ja hautaavat degeneroituneen Nietzschen aikakautensa uhrina. Nietzsche-Antikristus-Dionysos nousee tämän jälkeen degeneratiivisesta liasta ja lunastaa puhtaan luonnon ihmiselle ja ihmiskunnalle.<br />
<br />
Tässä kohtaa on tietysti mainittava, että ei-poliittisena ajattelijana Nietzscheä pitävät kieltävät kyseisen rakennelman olemassaolon ja tulkitsevat Nietzschen perustattoman (antifoundation) filosofian isäksi (Kantin ohella tietysti). Ei Jumalan kuolemaa julistanut kaveri, ainakaan vakavasti, filosofisia rakennelmia rakenna ja loppupuolen puheet Totuudesta isolla T:llä ovat vain ironisia maskeja, joiden taakse Nietzsche ajatuksiaan piilottaa. Näin välttyy monilta ristiriitaisuuksilta ja sangen epämiellyttäviltä elementeiltä, jotka piinaavat Nietzschen filosofiaa. On siis strategisesti viisaampaa todeta, ettei Nietzsche ollut poliittinen ajattelija, sillä näin voi esiintyä ainakin jossain määrin vakavasti otettavana tutkijana myös Nietzsche-tutkimuksen ulkopuolisissa tutkimuspiireissä.<br />
<br />
<br />
<br />
Johtopäätöksiä ja spekulaatioita<br />
<br />
1) On erittäin vaikea luikerrella ulos siitä johtopäätöksestä, että Nietzsche on poliittinen ajattelija. Nietzschen poliittisen ajattelun tavoitteena on luoda kulttuuri, jossa yksilöt toimivat vapaammin tahdon valtaan / Elämän luonnollisena jatkeena, käyttäen maksimaalisesti heidän kauttaan virtaavia elämänvoimia. Nietzschen tavoitteena on luoda psyykkisesti ja somaattisesti terveitä ihmisiä. Ongelmana tietysti on, että hän tarjoaa muutokselle vain vähän välineitä. Oppi ikuisesta paluusta tai unelmat <i>amor fatista</i> tuskin riittävät arvojen uudelleen arvottamiseen. Voidaan myös kysyä, etteikö sama tavoite ole muillakin, keinot ja uskomukset tarvittavista keinoista tuntuvat vain kovasti vaihtelevan yksilöstä toiseen, puhumattakaan ei pelkästään semantiikasta, että mitä on olla terve.<br />
<br />
2) Nietzschen filosofiaa voi lukea ja arvostaa, vaikka pitäisikin miehen poliittisia visioita kyseenalaisina ja tuomittavina. Mies ei halunnut, että hänestä muodostettaisiin koskaan idolia eikä näin ole syytä tehdäkään. Ei siis ole tarpeen kieltää Nietzschen poliittista ajattelua, eikä ole tarpeen lähteä rakentamaan uutta tahto valtaan -puoluetta tai kokoomusnuoret<sup>2</sup>-puoluetta, jos nyt sattuu Nietzscheä lukemaan.<br />
<br />
3) Nietzsche epäonnistuu tutkimuksissaan degeneraatiosta ainakin siinä suhteessa, ettei hän tarkastele omia oletuksiaan kovinkaan tarkkaan. Miksi elämä olisi alenevien tai kohoavien elämänvoimien kehämäistä kiertoa. Eikö pikemminkin voitaisi ajatella, että jotkin degeneratiiviset piirteet ja jotkin dionyysiset piirteet elävät ja tulevat aina elämään rinnakkain ihmisessä, niin kauan kuin ihmisiä on. Ihmiset ovat sekasikiöitä, eivätkä yli-ihmisiä. Dekadentteja voimia ei voida puhdistaa ihmisestä poistamatta ihmistä itseään. Nietzschen ja kaikkien muidenkin niitsejen on vain kyettävä kohtaamaan ja tulemaan toimeen oman dekadenssinsa kanssa. Yritys kurkottaa paratiisinomaiseen terveyteen on pikemminkin houreisen miehen kyvyttömyyttä kohdata omia ongelmiaan kuin ihanteellisen utopian visiointia.<br />
<br />
4) Nietzschen oppi degeneraatiosta näyttäytyy dekadenttina tuotteena. Nietzsche löytää nykyajasta ja ympäröivistä olosuhteista syyn dekadenssilleen ja julistaa tämän vuoksi sodan vallitsevaa degeneraatiota vastaan. Tämän seurauksena mies tuhoaa lähes kaikki merkitykselliset ystävyyssuhteensa ja sättii filosofiassaan aikakautensa saksalaisuutta, kuten kaunan ja koston hengen riivaama mies konsanaan.Nietzschen maailmassa kaikkialla on degeraatiota, oi kumpa vain traaginen aika koittaisi ja nykyaika palaisi suurten sotien synnyttämässä tulimeressä. Tässä kohtaa Nietzsche tarjoaa lukijalle tärkeän opetuksen. Omien psykologisten kokemusten ja havaintojen laajentaminen koskemaan koko yhteiskuntaa ja kulttuuria näyttäytyy lähinnä megalomaanisena narsismina. Äärimmäisen kompleksisen ja moniulotteisen yhteiskunnan pelkistäminen yksinkertaisiin dikotomioihin on tuomittu epäonnistumaan. Dikotomiat voivat paljastaa joitain piirteitä, mutta peittävät samalla toisia. Jyrkät dikotomiat pakottavat absoluuttisiin joko tai -valintoihin, joita elämän monimuotoisuus pakenee loputtomiin.<br />
<br />
5) Vaikka Nietzschen oppi degeneraatiosta olisikin dekadentin yksilön tuotosta, syyllistyisimme ad hominem -virhepäätelmään, jos emme ottaisi tästä syystä huomioon mahdollisuutta, että Nietzsche olisi näkemyksissään oikeassa. Jos Nietzsche pääsisi kirjoittamaan aikalaiskuvausta hän nostaisi liberaalimaterialististen länkkäreiden tunnuspiirteiksi vieraantumisen ja nihilismin. Esimerkkeinä kävisi vaikkapa Pekka Eric Auvisen kaltaiset nihilismin purkaukset tai <a href="http://rakkaudestaelokuviin.blogspot.fi/2011/01/somewhere-ei-sykahdyta.html" target="_blank">Sofia Coppolan</a> ja <a href="http://rakkaudestaelokuviin.blogspot.fi/2012/10/cosmopolis.html" target="_blank">David Cronenbergin</a> uusimmat elokuvat. Siinä missä Sofia Coppolan päähenkilö näyttäisi lopulta rikkovan vieraantumisen kehän, Cronenbergin rikas nihilisti menettää viimeisenkin otteen todellisuudesta. Molemmissa elokuvissa taloudellinen niukkuus on selätetty ja päähenkilöt joutuvat kohtaamaan muun elämän haasteet, mutta päämäärä tuntuu olevan hukassa.<br />
<br />
6) Joku voisi kuitenkin todeta, että vieraantumisen ja päämäärättömyyden teemat ovat puhutelleet erityisesti teini-ikäisiä ja sille tasolle jääneitä jo vuosituhansien ajan. Vieraantumisen ja nihilismin teemat kuuluvat siis ihmisyyteen ja niiden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Voi olla, että jonkinlaista kulttuurista ja aikakautista vaihtelua näiden kokemusten määrässä on olemassa, mutta Nietzschen vetämät johtopäätökset tuntuvat menevän överiksi. Vastustaessaan kiihkeästi degeneraatiota ja kaivatessaan yhtenäisyyttä, hallintaa, järjestystä ja päämäärää, Nietzsche voidaan asettaa sellaisten yksinäisten oikeistosusien seuraan kuin Anders Behring Breivik tai Ted Kaczynsky. Verranto voi tuntua liioittelulta, varsinkin jos on täysin samaa mieltä väitteestä, ettei Nietzschen ajatukset millään tavalla peilaile Natsi-Saksan ideologioita ja eihän ne peilaile. Rotu (nykyään on olemassa vain yksi ihmisrotu <span style="font-family: 'Calibri','sans-serif'; font-size: 11pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;">–</span> <em>homo sapiens </em><span style="font-family: 'Calibri','sans-serif'; font-size: 11pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US;">– ajatus on siis absurdi) e</span>i ole millään tavalla degeneraation aiheuttaja, vaikka juutalaisilla olisikin ollut Nietzschen mukaan keskeinen rooli modernin maailman degeneraation edistäjänä (vrt. <i>Moraalin alkuperästä</i>). Tästä huolimatta Nietzschen äärimmäinen jyrkkyys ja kiihkoisuus muistuttaa äärimmäisiin tekoihin sortuneita ihmisiä. Kun degeraation korvaa vasemmistolaisuudella, Ted Kaczynskyn <a href="http://www.washingtonpost.com/wp-srv/national/longterm/unabomber/manifesto.text.htm" target="_blank">manifesti</a> kuulostaa hirvittävän tutulta. Siinä missä Nietzsche kurkottaa kohti imaginaarista yli-ihmisten aikakautta, Ted Kaczynsky peruuttaisi pitkin nuoraa kohti primitiivisempää elämäntapaa. Molempien mielestä nykyihminen kärsii kasvavasta psykologisesta stressista, joka tulee päättää jonkin sortin naturalismiin, jossa luontaiset päämäärät korvaavat tyhjyyttään kumisevat ihmisten pyrkimykset. En näillä huomioilla tietenkään tahdo sanoa, että Nietzsche olisi syyllinen unabomberin tai Breivikin tekoihin. Nietzsche voi kuitenkin valottaa niitä juuria, joista unabomberit ja Breivikit kasvavat.<br />
<br />
7) Yksi keskeisistä Nietzschen huomioista on artikuloida Jumalan kuoleman tuottama angsti. Nietzschen torille juokseva "hullu mies" on tuskissaan, koska torilla olijat eivät tunnu tuntevan samanlaista eksistentiaalista angstia. Kaikki vain touhottavat omaa asiaansa, mutta hullun miehen päätä kiristää. Angstin lähteenä ovat luontaisten päämäärien puute ja voimattomuuden kokemus elämän arvoituksen edessä. Hullusta miehestä tuntuu, että kaikki on scheissea ja elämä muistuttaa lähinnä vitsiä, jolle pitäisi vaan jaksaa nauraa. Kun joulupukki ei ollutkaan todellinen, kyynisyys, ironia, degeneraatio ja viimeiset ihmiset uhkaavat. Tässä kohtaa on mielenkiintoista seurata seuraavaa askelta. Jumala on kuollut, luontaisia päämääriä ei ole, on siis vain pienen ihmisen itselleen asettamia päämääriä. Tästä huolimatta taustalta huutaa valtava voima löytää ja lunastaa uudelleen puhdas ja perimmäinen luonto, jota kautta luonnolliset päämäärät tulisi taas löydettyä. Puhtaasti spekuloiden voitaisiin väittää, että eksistentiaalisen kriisin kohtaamatta jättäminen ja käsittelemättä jättäminen näyttäisi johtavan Nietzschen yhä syvemmälle ahdistuksen suohon.<br />
<br />
8) Lisäksi on otettava huomioon mahdollisuus, että postmoderni, ilveilijöiden, ironistien, näyttelijöiden, satyyrikkojen ja viimeisten ihmisten, aikakausi voi yhtä hyvin jatkaa modernia perinnettä hamaan loppuun saakka, joka koittaa viimeistään siinä vaiheessa kun aurinko menee novaan. Postmodernilla aikakaudella elävä ihminen tietää fysiikan lakeihin nojaten, ettei ikuista paluuta ole ja viime kädessä koko maailmankaikkeus degeneroituu ja ajautuu entropian tilaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tahto valtaan eli elämä voisi puhaltaa tämänkin kirjoituksen lukijan elämään mielenkiintoisia ja merkityksellisiä asioita tässä ja nyt.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-17104082773284698392012-12-09T04:16:00.000-08:002012-12-09T04:20:52.107-08:00Niukkuuden jana"<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Artisti tahtoo luoda pronssisen
kuvan, mutta ei löydä pronssia muualta maailmasta kuin edellisestä tekemästään
työstä. Hän sulattaa edellisen luomuksensa voidakseen käyttää pronssia uuteen
työhönsä. Tämä näytti olevan Nietzschelle luovuuden ydin ja kaiken elämän
perusta.” (Kaufmann 1974, 248—249.)</span><br />
<br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Niukkuus on yksi keskeisimpiä poliittisia käsitteitä. Tämän vuoksi on uskomatonta, ettei esimerkiksi Jyväskylän valtio-opin maisteriopintoihin kuulunut niukkuuden käsitteen varaan rakennettua teoreettista pohdintaa. Mielenkiintoista sen sijaan on, että heti kauppatieteiden perusopinnoista lähtien niukkuus on läsnä kaikkialla. Talouden maailma rakentuu niukoista hyödykkeistä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Niukkuus onkin yksi avainkäsitteistä poliittisen vasemmiston ja poliittisen oikeiston erottamiseen. Siinä missä nallewahlroosit puhuvat jatkuvasti, ettei meillä ole enää varaa siihen eikä tuohon tai ei ainakaan jo rapistumisvaiheessa olevaan hyvinvaltioon, vasemmiston maailma ei ole niukka tai se on jo lähtökohtaisesti ainakin vähemmän niukka kuin oikeiston. Rahaa saadaan kun sitä pankissa painetaan. Eri ihmisten näkökulmat niukkuuteen ovat myös ennen kaikkea ideologisesti värittyneitä. On lähes yhdentekevää miten niukkoja asiat todellisuudessa "an sich" ovat. Toisille maailma on niukempi kuin toisille.</span><br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Niukkuudessa ei ole kyse pelkästään rahasta. Niukkoina asioina voidaan pitää esimerkiksi aikaa, paikkaa, vallitsevaa poliittista ideologiaa, vallitsevia arvoja tai vaikkapa Henry Laasasen teorian ytimen asiaa. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että jokaiseen niukkaan asiaan liittyy aina valtaa. On oma asia kysyä kulloinkin: kuka valtaa käyttää, millä tavoin ja kenen etua tehdyt ratkaisut palvelevat? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin pitäytyä niukkuudessa.</span><br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Niukkuus on maailman ominaisuus, eikä sitä kautta kenenkään yksilön syy tai ansio. Niukkuudesta aiheutuu kuitenkin lähtökohtaisesti valtaosa maailmaan liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta. Jollain on puutetta rahasta, toinen kohtaa loppunsa jo alle 20-vuotiaana. Kolmas katkeroituu ja kohdistaa niukkuudesta syntyvän vihansa kanssaihmisiin. Niukkuuteen perustuvia teoriatieteitä voidaankin hyvällä nimellä kutsua pahoinvoinnin tieteiksi. Niukkuus karistaa humanismin.</span><br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Humanistit ovat kautta aikain yrittäneet voittaa ja peittää niukkuutta. Suurin humanisti, Jeesus, ravitsi 5000 miestä murtamalla kaikille riittävät eväät kahdesta kalasta ja viidestä leivästä. Immanuel Kantin </span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">(</span></span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: EN-GB; mso-fareast-language: FI;">On
Education</span>
</span></span></span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">2003,</span></span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"> </span></span></span>65) </span></span> </span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">mukaan ”lapsi voi kehittää oman
yksilöllisyytensä ainoastaan osana yhteisöä (…) voimme
ottaa nämä sanat motoksemme. Meidän ei tule olla ongelmallisia toisillemme:
maailma on tarpeeksi suuri meille kaikille.”</span></span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"> Kantin toteamuksesta nousee mieleen lapsena laulettu virsi:
"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei
kukaan ole turvaton". </span></span>Humanismiin liittyykin liian usein suoranaista silmien ummistamista maailman niukkuudelta. Utopioihin nojaava humanismi yrittää karistaa ja kieltää niukkuuden.</span><br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Tässä vaiheessa on hyvä nostaa Nietzsche niukkuuden janalle. Nietzsche ottaa leivän ja murisee: "Ei tästä kaikille riitä." Kantin hyväntahtoinen typeryys on silmien ummistamista maailmaan kuuluvilta eroilta, suoranaista indoktrinaatiota Jumalan kämmenellä sekä säyseiden lampaiden kavattamista, jottei niukkuudesta aiheituisi ikävyyksiä. Kuten Kaufmann tarkkanäköisesti on jo ehtinyt todeta, niukkuus on Nietzschelle kaiken elämän perustassa. Nietzschen maailmassa ihmiset eivät asusta Jumalan kämmenellä vaan tyhjän taivaan alla niukkoine resursseineen ja risteävine haluineen ja tarpeineen. Koska kaikki on niukkaa ja niukkuus synnyttää valtaa, kaikki on tahtoa valtaan. Niukkuuden filosofina Nietzsche julistautuukin useaan otteeseen antihumanistiksi, traagiseksi filosofiksi ja asettaa päävastustajakseen Jeesuksen, jolla on jalat tukevasti taivaassa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Nietzschen filosofia rakentuu jännällä tavalla yhtä aikaa niukkuuden kohtaamisesta ja sen ylittämisestä. Nietzschelle niukkuus on vastustaja, joka on tunnistettava, käsitteellistettävä ja otettava vakavasti. Valtaa ei pääse pakoon, joten totuuden tunnustaminen toimii viisauden alkuna. Viisaus puolestaan voimaannuttaa ja valtaannuttaa, jopa siinä määrin, että Nietzsche kutsuu niukkuudesta kumpuavaa filosofista viisauttaan iloiseksi tieteeksi.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">On helppoa yhtyä kuitenkin Nietzscheen kohdistuvaan kritiikkiin. Ensinnäkin, niukkuuden filosofia on pahoinvoinnin tiedettä ellei sitten saa kiksejä pelkästä vallantavoittelusta, jollaisena en Nietzschen filosofiaa näe, mutta ymmärrän jos tällaisia näkökantoja esitetään. Tärkeämpi pointti kuitenkin on, etteivät kaikki asiat maailmassa ole niukkoja, sillä monet halut ja tarpeet voidaan tyydyttää ilman massiivisia valtakamppailuja. Toki maailman voi nähdä kokonaisuudessaan niukkana ja kaikki asiat voidaan politisoida ja tehdä niukoiksi. Näin tehdessään Nietzsche syyllistyy kuitenkin samanlaiseen silmien ummistamiseen kuin janan toisessa päässä olevat humanistit.</span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"></span></span>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-2931411957640219552012-08-08T23:41:00.001-07:002012-08-09T02:38:35.607-07:00Historian hyödystä ja haitasta elämälle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRmQSDREyqS5T1SmVmTN7XCZbozPyA2wgWNfYQ3SjUg_sQCKW0Qv-zpVTPOr8UYMdLRd3VxGkbd-5helu8CHLI2ulXEM1jm5yaTHIt7r4OoVclmJ_4Fvxd4G5KAX9FIy9R2x6gFeI_KpE/s1600/2212313-M.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" kda="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRmQSDREyqS5T1SmVmTN7XCZbozPyA2wgWNfYQ3SjUg_sQCKW0Qv-zpVTPOr8UYMdLRd3VxGkbd-5helu8CHLI2ulXEM1jm5yaTHIt7r4OoVclmJ_4Fvxd4G5KAX9FIy9R2x6gFeI_KpE/s1600/2212313-M.jpg" /></a></div>
Nietzschen mukaan tieteellinen menetelmä tarkastelee kaikkia asioita steriilisti ja etäisyyden päästä. Se jättää kaikki kokemukset kylmiksi ja etäännyttää ihmisen elävästä elämästä. Tieteen tarkoituksena on tiedon lisääminen ja sitä kautta suunnattoman muistin kasvattaminen. Muisti puolestaan kertoo klausuulin ’olipa kerran’, josta seuraa ’sinun ei pidä’. Tämän seurauksena elämästä tulee ulkokohtaista oppimista ja virheiden välttämästä, vailla elettävää elämää. Ihmisistä kasvaa sisäisesti onttoja ja vieraantuneita olentoja, jotka ovat kykenemättömiä ilmaisemaan omaa tunne-elämäänsä. Tieteellinen menetelmä ja ulkokohtainen opetus siitä, mitä on joskus ollut vieraannuttavat siis ihmisen itsestään ja ihminen sairastaa tällöin historiatautia.<br />
<br />
Nietzsche etsii historiatautiin lääkettä tai vastamyrkkyä. Hän löytää lääkkeet epähistoriallisesta ja ylihistoriallisesta näkökulmasta elämään. Epähistoriallisella Nietzsche tarkoittaa unohtamisen ja hetkeen heittäytymisen kykyä. Tällöin ihminen sulkee silmänsä lukemattomilta eri perspektiiveiltä asioihin ja ilmiöihin. Tällöin ihminen astuu ulos loputtoman reflektion suosta, on yhteydessä omiin tunteisiinsa ja antautuu yhden perspektiivin valtaan. Epähistoriallinen lähestymistapa on siis eräällä tapaa käänteinen tapa tieteellishistorialliselle lähestymistavalle, joka Nietzschen mukaan dominoi hänen aikalaistaan kasvatusta ja pilasi ja vieraannutti nuoret sukupolvet omasta tunne-elämästään.<br />
<br />
Ylihistoriallisella näkökulmalla Nietzsche tarkoittaa kosketusta ikuisen ja pysyvän jatkumoon. Ikuisella ja pysyvällä on puolestaan merkityksen ja tarkoituksen antavia voimia. Pysyvän ja ikuisen välineitä ovat uskonto ja kulttuuri. Tieteellinen menetelmä uhkaa kuitenkin tuhota molemmat. Tieteellinen menetelmä paljastaa ja selittää uskonnon epäloogisuudet ja purkaa ja tuhoaa myytit. Tieteellisen menetelmän ihmiset siis murhaavat kyvyn uskoa Jumalaan. Tieteellinen ihminen tekee samoin kulttuurille samoin kun uskonnolle. Tieteellinen ihminen rakentaa museoita ja sivistää ihmisiä opettamalla heille kaikkea, mitä eri aikakausina on tehty ja ollut. Sivistyneet ja kultivoituneet ihmiset kiertävät puolestaan museoissa ja turuilla ja toreilla tutkimassa ja ihastelemassa eri aikakausien ihmeitä tai mikä pahempaa, opettelevat näitä asioita taidehistorian ynnä muilla kursseilla. Opista tulee tätä kautta ulkokohtaista, ihmiset viilettävät taideteoksesta toiselle ja heiltä katoaa oma luomisvoima. Kaikki on jo tehty ja kaikki on jo nähty. Taide on kuollut ja murhaajina ovat olleet tieteelliset ihmiset.<br />
<br />
Nietzsche ottaakin tehtäväkseen rohkaista nuorisoa vastahyökkäykseen tieteellistä ajattelutapaa vastaan. Nietzsche tiedostaa vastamyrkkyjen vaarallisuuden ja niistä koituvat murheet, traagisuudet ja vaarat, mutta kokee samalla, että ”sivistynyt” ihminen tuhoaa omalla lähestymistavallaan maailmaan kaikki ne perusedellytykset, joiden varaan elämä rakentuu ja on sen vuoksi vaarallisempi kuin tuleva traaginen sukupolvi koskaan tulisi olemaan.<br />
<br />
Nietzsche kuitenkin painottaa, että vastamyrkkyjen vaikutuksen jälkeen historiataudista parantuneet voivat käyttää tieteellishistoriallista menetelmää kolmella eri tavalla. 1) Monumentaalisesti, jolloin menneet suuruudet toimivat esimerkkinä ja inspiraationa luovuudelle, 2) Antikvaarisesti, jolloin historiasta haetaan juuria, perinteitä, kunnioitusta ja ylipäätään konservatiivisia elementtejä, sekä 3) Kriittisesti, jolloin nykytapojen taustalla olevia syitä ja juuria tutkitaan, arvioidaan ja lopulta tuomitaan. Tämä viimeinen tarkastelutapa on säälimätön, murskaava ja hajottava, mutta toimii viime kädessä terveemmän kulttuurin ja tulevaisuuden puolesta.<br />
<br />
Jos vastalääkkeet epäonnistuvat ja kultivoituneet tieteellishistorialliset ihmiset perivät maan, seurauksena on viidenlaisia vaaroja:<br />
<br />
1. Liika historiallisuus luo persoonallisuutta heikentävän sisäisen ja ulkoisen yhdenmukaisuuden vastakohtaisuuden. Liian historiallisuuden seurauksena yksilöstä on tullut heikko persoonallisuus, jolla on paljon ”sisältöä” vailla muotoa. Yhdet ovat käveleviä tietosanakirjoja. Toiset puolestaan elävät totunnaisuuden sääntöjen mukaan. Molempia yhdistää ulkoisen paineen voima, jonka vuoksi he vieraantuneet omasta tahdostaan, vaistoistaan ja tarpeistaan. Kaduilla kävelee vain naamioihin pukeutuneita universaali-ihmisiä, jotka eivät kykene olemaan omia itsejään. He ovat niin kietoutuneita ulkoisiin naamioihinsa, etteivät enää ole muuta kuin pelkkiä tyhjiä kaapuja. Esimerkistä käy vaikkapa virkamies, joka on objektiivisuudessaan, tunteettomuudessaan ja elottomuudessaan, kuin pelkkä ajatus-, kirjoitus- ja puhekone. Tutkijoita Nietzsche puolestaan vertaa eunukkeihin, joille tutkimuskohde on kuin nainen eli jotain mikä on olemassa, muttei herätä pienintäkään virinää ala- eikä yläpäässä. Karrikoiden sanottuna liika historiallisuus johtaa henkiseen ja fyysiseen impotentiaan.<br />
<br />
2. Liika historiallisuus voi johtaa (hegeliläiseen) omahyväisyyteen oman kulttuurin ylivertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta suhteessa menneeseen. Tämä perustuu virheelliseen käsitykseen ”objektiivisuudesta” ja kyvystä tavoittaa ja tuomita historiallisia tapahtumia. Löydetyt lainalaisuudet ovat pikemminkin historioitsijan luomia kuvitelmia, kun todelliset tapahtumat ovat sattumien summaa, vailla vääjäämättömän kehityksen suuntaa. Hegelistit sen sijaan ajattelivat, että Saksan valtio oli maailmanhistoriallisen prosessin huippu. Tämä tietysti tarkoittaa, että kaikki on valmista ja elämä on enää vain jo tapahtuneen jälkinäytöstä. Tästä puolestaan seuraa kohtien 4 ja 5 kaltaisia ongelmia.<br />
<br />
3. Liika historiallisuus tukahduttaa vaistoja ja estää yksilöitä ja kansakuntia kypsymästä. Kypsyys vaatii peittäviä illuusioita, jotka mahdollistavat juurten kasvun. Vahvat juuret syntyvät ainoastaan illuusioiden seurauksena. Jos illuusiot puretaan ja paljastetaan, jäljelle ei jää totuutta, vaan juurettomuus ja kodittomuus. Tämä sairastuttaa ja heikentää ihmisen persoonallisuutta.<br />
<br />
4. Liika historiallisuus aiheuttaa vahingollisen uskon vanhoihin aikoihin ja asettaa nykyihmiset perässätulijoiden asemaan. Seurauksena on kaiken valmiin melankolia ja harmaapäisten viimeisten ihmisten jäähyväisfanfaarit. Historiankuume tekee ihmisistä passiivisia, reaktiivisia ja elottomia. Se opettaa ’olipa kerran’ ja ’sinun ei pidä’.<br />
<br />
5. Liika historiallisuus tekee kyyniseksi ja ironiseksi. Seurauksena on itsekkäitä paskiaisia, joilta puuttuu laajempi elämänkatsomus ja elämisentaito. Yksilöitä ohjaa narsismi ja sosiaalidarwinismi.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-64146594023557160802012-07-25T00:30:00.000-07:002012-07-25T00:43:43.065-07:00Aika ja ikuinen paluuEräällä tapaa Nietzschen koko filosofian haastavin ja kiinnostavin problematiikka liittyy aikaan. Aika muodostaa vihollisen ja taisteluparin, joka on filosofian avulla kumottava. Kun ikuinen paluu tulkitaan ontologisena periaatteena, vastaus ajan haasteeseen löytyy ikuisesta paluusta.<br />
<br />
Ensinnäkin on sanottava, että ikuinen paluu tulkitaan useimmiten eräänlaisena testinä, jossa vastakkain asettuvat elämän myöntäminen ja elämän kieltäminen eli oma tahto tai nihilismi. Kun ikuinen paluu tulkitaan ontologisena periaatteena, vastakkainasetteluksi muodostuu oleminen ja tuleminen. Kokonaisnäkemyksessä nämä teemat asettuvat jossain määrin päälekkäin, sillä oleminen on oman tahdon löytämistä ja toteuttamista ja tuleminen voidaan tulkita schopenhauerilaiseksi turhien, vaihtelevien ja ristiriitaistenkin mielihalujen mielettömäksi jatkumoksi. Jos ihminen on vain tulemisen tilassa, sitä voidaan kutsua myös vieraantumiseksi. Vieraantuneen ihmisen elämä valuu silmien edessä, mutta hän ei varsinaisesti tavoita koskaan omaa olemistaan ja lipuu kodittomana ja haluttomana maailman ja erilaisten tahtotilojen äärettömässä meressä.<br />
<br />
Palataan kuitenkin ontologiaan ja <i>Zarathustraan</i>. Z:n keskeisimpiä teemoja on aika. Aika pilaa muutoin täydellisen olemisen. Olemisen staattisuus rikkoontuu tulemiseksi, kun silmänräpäys vaihtuu seuraavaksi. Aika näyttää siis vangitsevan ihmisen jatkuvaan tulemisen tilaan, jota ei pääse karkuun. Miten tämä ontologinen haaste voidaan ratkaista?<br />
<br />
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ongelma ratkeaa, kun aika poistetaan yhtälöstä. Kun ei ole enää aikaa, jäljelle jää vain oleminen. Nietzsche poistaa ajan yhtälöstä, tukeutumalla ajatukseen ikuisesta paluusta. Jokainen hetki on ikuisuus, sillä elämä kiertää kehää ja kaikki asiat toistuvat samanlaisena ikuisesti. Tämä tekee jokaisesta silmänräpäyksestä olevaa. Ja jos jokainen hetki on olevaa, ei mikään ole tulevaa.<br />
<br />
Ajatus voi kuulostaa yksinkertaiselta, naurettavalta ja myös typerältä (ja sitä se myös osittain on :)), mutta samaan aikaan ajatukseen liittyy syvällistä viisautta. Kyse ei ole pienestä asiasta, eikä se tule vailla seurauksia. Voitaisiin sanoa, että Nietzschen oppi ikuisesta paluusta on voimakkaampi versio kaikille tutusta <i>Carpe diem</i> -painotuksesta, jossa hetkeen tarttuminen nähdään tärkeimpänä elämiseen liittyvänä arvona ja ohjenuorana. Jos ajatus ikuisesta paluusta tulkitaan ontologisena periaatteena, käytännön neuvoihin kuuluu lapsen maailmaan sukeltaminen, jossa kaikenlainen impulsiivisuus ja voimakkaat tunteet nousevat pintaan. Voidaan myös hyvällä syyllä kysyä, menettääkö ihminen kokonaan tulevaisuusperspektiivin kiinnittymällä pelkkään olemiseen eli "silmänräpäykseen"?<br />
<br />
On vaikea sanoa, miten pitkälle Nietzsche toivoi meidän kykenevän hetkeen heittäytymiseen. Eräällä tapaa liian pitkälle tulevaisuuteen ulottuva elämäntapa, sitkun-ajatteluneen, lukeutunee ainakin filosofin vastustamiin ajattelutapoihin. Tässä mielessä Nietzsche vastustaa myös aikuistumista, sillä siihen kiteytyy lähes kaikki vastustettavat ja vieraannuttavat elementit. Henkilökohtaisesti ajattelen, että Nietzschen voidaan tässä kohtaa menneen aika lailla äärinmäisyyksiin. Ei se tietenkään poista, etteikö Nietzscheltä voisi jotain myös oppia, vaikka olisikin seurauksista erimieltä. Vai kuuluvatko vieraantuminen ja sitkuttelu välttämättömänä osana vastuulliseen aikuisuuteen?<br />
<br />
Kun ikuinen paluu tulkitaan ontologisesta näkökulmasta, Nietzschen henkilöhistorian viimeisiin vuosiin avautuu myös filosofinen näkökulma. Viattoman ja piiskatun luontokappaleen kaulaan syösynyt ja muutenkin yhä impulsiivisemmin käyttäytyvä filosofi tarttui kiinni hetkeen ennennäkemättömällä tavalla ja hullaantui yhdestä jos toisestakin asiasta. Tässä mielessä esimerkiksi edellisessä bloggauksessa viitatut eksentrikot onnistuivat omassa yli-ihmisyydessään kuitenkin Nietzscheä paremmin, sillä esimerkiksi kymmenien tuhansien puutarhatonttujen omistaja ja niille vaatteita tekevä, on sitonut itsensä pysyvämmällä ja kiinteämmällä tavalla rakkautensa kohteeseen, kuin lopulta totaalisen romahduksen kärsinyt viiksekäs filosofi.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-37773423134543156952012-07-10T05:57:00.000-07:002012-07-10T05:57:07.525-07:00Nietzsche ja eksentrismiSanakirjan mukaan eksentrisellä tarkoitetaan tavallisuudesta poikkeavaa, outoa tai erilaista. Eksentrikko on puolestaan ihminen, joka on heittänyt yhteisön tuomat normatiiviset rajoitteet yltään ja toimii täysin oman mielensä mukaan. Jos eksentrikko kohtaa omalle toiminnalleen vastustusta, hän tuomitsee vastapuolen oikopäätä alimpaan helvettiin.<br />
<br />
Meitä normaaleja ihmisiä eksentrikot hämmästyttävät ja kiehtovat, mutta samalla eksentrikot koetaan helposti uhkana ja vastenmielisinä. Suuret poikkeamat normista aiheuttavat pelkoa ja epäluottamusta. Samalla poikkeamat vaativat usein selitystä ja ulkoistamista. Leimaamalla poikkeama sairaaksi tai mielenvikaiseksi, yhteisö pystyy poistamaan pelkoa ja epäluottamusta. Erilaisuus on helpompi medikalisoida, puhdistaa tai normalisoida, kuin ottaa avoimesti vastaan.<br />
<br />
Onhan selvää, että yhteisön tasolla eksentrikot muistuttavat meitä myös vapaamatkustajista. Miksi ihmeessä meidän täytyy noudattaa sosiaalisia konventioita ja kurittavilta tuntuvia normeja, kun samaan aikaan eksentrikot nauttivat tyystin erilaisista vapauksista ja tuntuvat elävän elämänsä parasta aikaa. Me tavalliset sen sijaan kuritumme orwellilaisessa jokavelimaailmassa, jossa sosiaalisten normien ohjaamat winstonit hiljentävät sisäistä ääntään ja pyrkivät omaksumaan ja sisäistämään yhä paremmin Oceanian synnyttämät sosiaaliset vaatimukset. Meidän normaalien vannetta kiristää, kun joku random bloggarikin puhuu ”meistä normaaleista” tai ”meistä tavallisista”. Winstonien päiden sisällä huutaa, että: Ei, ei, ei, olen erilainen, vaikka hyviä tapoja ja sosiaalisia normeja enemmän tai vähemmän noudatankin.<br />
<br />
Eksentrikon vapaus koskee siis myös ja ennen kaikkea vapautumista toisten arvioivilta katseilta. Eksentrikko arvostaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa korkeammalla kuin kenenkään muun, eikä sen tähden kaipaa arvonantoa tai hyväksyntää omalle toiminnalleen. Eksentrikkoa ei minkäänlainen kilpailu muiden ihmisten kanssa kiinnosta, sillä omat intressit ajavat niiden ohi.<br />
<br />
Eksentrikkoja ei yhdenmukaisuuden vaatimusten tuoma stressi paina. He ovat päättäneet jonain päivänä vaihtaa vapaalle pysyvästi. He ovat päättäneet kuunnella vastedes omaa sisäistä ääntään ja jättää normaalisuuden ja elämän huolet muille. Eksentrikon vapaus onkin ennen kaikkea vapautta ulkopuolisen paineen tuottamalta stressiltä ja avautumista sisäisen maailman normeja rikkoville mielihaluille ja pyrkimyksille. Sen sijaan normaalisuuden ikeen alla elävien irroittelukin on vahvasti sosiaalisiin normeihin sidottua. Vapaalle vaihdettaessakin kysytään itsehillintää ja kontrollia. Päällimmäisenä elää hallinnankokemus. Hallinnan vastakohtana on heittäytyminen epävarmuuteen, irrationaalisuuteen ja samalla potentiaaliseen turmioon.<br />
<br />
Nietzschelle moraalin rikkominen tarkoitti ennen kaikkea vallitsevien tapojen rikkomista ja normista poikkeamista. Nietzschen suurin toivo yli-ihmisyydestä onkin eräällä tapaa pyrkimystä kohti eksentrismiä. Samalla Nietzschen henkilöhistoria avautuu uudessa valossa ja legendaksi muodostunut oletus tertiäärisen kupan roolista Nietzschen viimeisten kymmenen elinvuoden osalta paljastuu erittäin kyseenalaiseksi (ks. myös Schain, Richard: The Legend of Nietzsche's Syphilis: (Contributions in Medical Studies)). Voisiko sittenkin olla niin, että Nietzschen ”hulluus” oli vain työnsä tehneen miehen viimeinen eksentrinen kurotus kohti yli-ihmisyyttä, mutta senkin ulkomaailma medikalisoi, normalisoi ja piilotti normaalisuuden nimissä.<br />
<br />
<br /><br />
Ps. Eksentrismin tarkempaa määrittelyä ja suhdetta psykiatrisiin sairauksiin avaa kansantajuisella kirjoitustyylillään David Weeks, jonka teos Eccentrics: A Study of Sanity and Strangeness on ainoa laatuaan, mutta omalla tavaillaan näkökulmia avaava myös Nietzschen yli-ihmisyyttä ajatellen.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-7768516086638258782011-07-01T00:48:00.000-07:002011-07-01T01:42:21.759-07:00Ongelmana auktoriteetti<!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> <w:usefelayout/> </w:Compatibility> <w:donotoptimizeforbrowser/> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin-top:0cm; mso-para-margin-right:0cm; mso-para-margin-bottom:10.0pt; mso-para-margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin;} </style> <![endif]--> <p class="MsoNormal">Vesi liplattaa veneen alla virran viedessä kolmea matkaajaa yhä syvemmälle tuntemattomia vesiä. Matka sujuu jokseenkin mukavasti auringon syleillessä veikkosia ja tulevaisuudenhuolia ei tunnu matkaajilla juurikaan olevan. Jokainen matkaaja on kuullut tarinoita joesta, sen vaaroista ja määränpäästä, joka heitä odottaa.</p> <p class="MsoNormal">Rauhallisen kelluskelun keskeyttää eteen asettuva haarauma. Joki jakautuu kolmeen eri suuntaan. Ensimmäinen kaveruksista kertoo tarinan, missä vasemmalle kaareutuva haara johtaa leikkimielisestä kilvoittelusta ja rikkaasta kamppailukulttuurista tunnettuun heimoon, joka palkitsee uudet tulokkaat anteliain lahjoin. Toinen kaveruksista puolestaan kertoo, ettei tarina pidä ollenkaan paikkaansa, vaan sillä suunnalla on muiden tarinoiden mukaan villiheimo, joka vangitsee vierasmaalaiset ja tappaa heidät villien rituaalien säestämänä. Toinen kaveruksista jatkaa myös, että keskimmäisessä haaraumassa virtaus on nopein ja sisämaassa on moninaisista rikkauksistaan tunnettu heimo, jonka ystävällisyydestä ja anteliaisuudesta monet tarinat kertovat. Tähän ensimmäinen kaverus tuumaa, että keskimmäinen reittivalinta on tunnetusti itsemurha, sillä se johtaa suoraan lähes sadan metrin korkuiseen putoukseen. Hän lisää myös, että hänen heimonsa kilvoitteleva kulttuuri sopii heille muutenkin paremmin, sillä he voisivat saada vahvoina miehinä kunniaa ja arvostusta kyseisen kulttuurin parissa ja nousta merkittävään asemaan uudessa yhteiskunnassa, jolloin jokaiselle olisi tarjolla niin monta vaimoa kuin he vain tohtisivat ottaa. Tämä saa toisen kaverin pyörittämään päätään järkytyksessä, jolloin kolmas kaveri näkee tilaisuutensa. Hän on kuullut tarinoita, joissa joen kolmas haara on virtaukseltaan sopiva pienellekin veneelle ja määränpäänä on tieteellisistä kilvoitteluista tuttu, ystävällismielinen heimo, jolla on valtava määrä tietoa matemaattisista ja astronomisista asioista. Tämä lausahdus saa kaksi ensimmäistä kaverusta pyörittämään päätään, sillä heidän mielestään on tunnettu tosiasia, ettei kukaan oikeanpuoleisen jokihaaran valinnut ole palannut sieltä elossa takaisin ja ainoat huhut kertovat loputtomasta suomaasta, jonka sietämättömänä kiusana ovat kuolemaa levittävät sääsket. Sitä paitsi heitä eivät matemaattiset totuudet ja tähtien asennot kiinnosta. </p> <p class="MsoNormal">Pian on ilmiselvää, etteivät mitkään rationaalisilta kuulostavat argumentit saa kaveruksia muodostamaan yhteisymmärrystä parhaasta ratkaisusta. Mitä on siis tehtävä? Miten valita reitti, kun takaisinpaluuta ei enää ole? Kuka päättää ja kenen ehdoilla mennään?</p> <p class="MsoNormal">Nietzsche esittelee ja teilaa teksteissään tärkeimpiä mahdollisia keinoja ratkaisun aikaansaamiseksi. Tunnetuin ihmisten käyttämä keino on ollut kautta aikojen Jumalaan vetoaminen. Papit, shamaanit ja selvännäkijät ovat tulkinneet Jumalan tahtoa ja kertoneet kaikelle kansalle, mikä kulkureitti johtaa parhaaseen tulokseen. Tieteellisen skeptisyyden nousu on kuitenkin suistanut papit valtaistuimiltaan ja sekularisaation seurauksena on syntynyt uusi kylmä hirviö eli valtio. Valtio puolestaan luottaa karismaattisiin johtajiin ja koulutukseen, joiden avulla uskotaan saatavan aikaan riittävä ilman väkipakkoa muodostettava konsensus valittavasta reitistä. Sekularisaation eteneminen kuitenkin laittaa valtion hegemoniaan perustuville ideologioille kapuloita kölin alle. Yhä moninaistuvat uskomukset, ideologiat ja arvojen pluralisaatio näyttävät johtavan lopulta takaisin tilanteeseen, jossa kolme miestä joenhaaraumassa parhaillaan ovat. Moderni valtio tarvitsee pakottamattoman normatiivisen konsensuksen hallitakseen, mutta sekularisaatio näyttää tekevän pakottamattoman konsensuksen ajoittain mahdottomaksi.</p> <p class="MsoNormal">Mikä siis ratkaisuksi?</p> <p class="MsoNormal">Demokratia? Nietzschen skeptisyys demokratiaa kohtaan on erittäin voimakasta. Kolme matkaajaa ovat eri mieltä toistensa kanssa valittavasta reitistä, eikä kukaan suostu kääntämään takkiaan, koska heidän uskomustensa mukaan seurauksena on turmio. Deliberatiivinen demokratia ei auta yhtään, kun asioista ollaan vahvasti eri mieltä, eikä kenelläkään ole antaa varmoja takeita tulevaisuudesta. Tässä tapauksessa demokratia johtaa hajaannukseen, joka voi lopulta johtaa siihen, että miehet nääntyvät kuoliaaksi joen haaralle tai päätyvät käyttämään voimakeinoja oman valinnan läpiviemiseksi. Nietzschelle demokratia on ”organisoivan voiman rappiomuoto”. Kaikkien pään mukaan ei siis voida tehdä, jos ihmiset ovat tässä määrin eri mieltä asioista.</p> <p class="MsoNormal">Anarkismi? Nietzsche lähinnä naureskelee anarkistipelleille, joita ei voi edes ottaa vakavasti. No rules, no masters. Jokainen voi kyllä heittäytyä krokotiilien sekaan ajopuuksi kohti omaa unelmaansa, mutta siinä tapauksessa on hyvin todennäköistä, että kaikille käy kehnosti. Jos yhdessä meinataan elää tai ylipäätään elää, täytyy päätöksille olla ja löytyä auktoriteetti, joka ylittää yksittäisen eriävää mieltä olevan ihmisen tahtotilan. Jos demokratia ei toimi, niin anarkismi toimii vielä vähemmän. Kaikkien pään mukaan ei voida tehdä, jos ihmiset ylipäätään ovat eri mieltä asioista ja ihmisethän todellakin ovat eri mieltä asioista.</p> <p class="MsoNormal">Arvojärjestys eli aristokratia? Niin armeijassa kuin aristokratiassa päätökset eivät muodostu ongelmaksi. Alempiarvoiset kuuluvat pressun alle ja pressun alla ollaan päätöksiä tehtäessä hiljaa. Asiasta päättää siis laivan tai tässä tapauksessa veneen kapteeni ja loput pitävät mölyt tämän jälkeen mahassaan ja alistuvat päätökseen. Ongelmana tietysti on, että miten sekulaarissa maailmassa voidaan ihmisten välille muodostaa luonnolliselta vaikuttava arvojärjestys, kun sellaista ei luonnostaan tuntuisi olevan? Nietzschen mukaan helposti, ”ihmiset eivät ole samanarvoisia”. Tämä lause saa puolestaan modernin lukijan pudistamaan päätään ihmetyksestä. Tilanne ei ole ongelmaton myöskään Nietzschelle. Nietzsche palaa yhä uudelleen samaan ongelmaan. Miten sekulaarissa maailmassa voidaan muodostaa itsenäinen normatiivinen auktoriteetti, joka ei perustu valtioideologiaan tai pappien jumalalliseen sanaan? Kenellä on oikeutettu ja perusteltu valta sanoa, miten ollaan ja eletään ja mikä reitti tulevaisuuteen valitaan? Onhan kuitenkin selviö, että Nietzschelle (vrt. tekstit Nietzsche ja anarkismi & tahto valtaan ja etiikka), kuten varmasti useimmalle lukijallekin, valinnan tekeminen on positiivinen asia, sillä ainoastaan pitkäaikaisten linjausten ja valintojen vallitessa voidaan aikaansaada hienoja ja kestäviä asioita, joiden varaan elämää voi rakentaa.<br /></p> <p class="MsoNormal">Nietzsche hakee vastauksia aristokratiasta ja yrittää varsinkin myöhäistuotannossaan rakentaa arvojen välille järjestystä, joka perustuu hänen tekemiin psykologisiin havaintoihin. Arvojen uudelleen arvottaminen jää kuitenkin kesken ja mies luhistuu mahdottomalta vaikuttavan kysymyksen edessä. Nietzscheä onkin kuvattu myös poliittiseksi skeptikoksi (vrt. Shaw, Tamsin (2007) Nietzsche’s Political Skepticism). Nietzschelle ”oikeustilat ovat poikkeustiloja” ja yhteiskunta on testi, joka aika-ajoin heittää vastaan kolmea miestä kohtaavia haasteita. Kun tarkasteluja peilaa, vaikkapa Belgiassa olevaan poliittiseen hajaannukseen vallonialaisten ja flandereiden välillä, Kreikan säätökuuriin ja mellakoihin, Euroopan Unionin tukipaketteihin tai vaikkapa kotosuomen poliittiseen tilanteeseen, nietzscheläinen poliittinen skeptisismi ei vaikuta täysin vailla pohjaa olevalta teoreettiselta näkökannalta. Tosin eihän se mikään ratkaisu tietenkään ole ja kolme miestä ovat edelleen joenhaaraumassa odottamassa, mitä tehdään.</p>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-66673171649141116422011-06-21T04:37:00.000-07:002011-06-21T07:43:00.908-07:00Tahto valtaan psykologia<!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> <w:usefelayout/> </w:Compatibility> <w:donotoptimizeforbrowser/> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin-top:0cm; mso-para-margin-right:0cm; mso-para-margin-bottom:10.0pt; mso-para-margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin;} </style> <![endif]--> <p class="MsoNormal"><b><span style="mso-ansi-language:EN-US" lang="EN-US">Ontologinen/tietoteoreettinen taso</span></b></p> <p class="MsoNormal">"Niin pitkälti kuin sanalla ’tieto’ on ylipäätään merkitystä (Sinn), maailma on tiedettävissä; mutta se on tulkittavissa muilla tavoin, sillä ei ole olemassa merkitystä tulkinnan takana, vaan lukuisia merkityksiä. –’Perspektivismi’." (WzM §481.)</p> <p class="MsoNormal">Kuten Nietzschen lainauksesta käy ilmi, tahto valtaan ja siihen sisältyvä perspektivismi merkitsevät ontologisella tasolla sitä, että voin todeta, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa, eikä kenelläkään ole viimekädessä asiaan nokankoputtamista. Tieto, sikäli kun sillä on tämän tosiasian kanssa merkitystä, voi ainoastaan palvella tätä päämäärää eli voin tehdä töitä sen eteen, että saavutan välineet kyseisen toiminnon toteuttamiseksi, millä on ainoastaan minulle merkitystä. Purjehtiminen on vain perspektiivi ja päämääriä voi olla niin monia kuin on ihmisiä omine päämäärineen (perspektiiveineen).</p> <p class="MsoNormal">Mistä nuo päämäärät ja perspektiivit sitten tulevat? Miksi yksi tahtoo vain purjehtia, toinen tykkää äidistä ja kolmas tyttärestä? Miksi jokin asia on merkityksellistä?</p> <p class="MsoNormal"><b>Psykologinen taso</b></p> <p class="MsoNormal">"Tarpeemme (Bedürfnis) ovat maailman tulkkeja; meidän viettimme (Trieb) ja niiden myöntö ja kielto. Jokainen vietti on vallanhaluinen; jokaisella vietillä on oma perspektiivinsä, jonka normin alaiseksi se tahtoo muut vietit alistaa." (WzM §481.)</p> <p class="MsoNormal">Nietzschen selitys on siis, ettei asialle ole varsinaista selitystä. Asia voidaan kuitenkin nimetä. Toinen tykkää äidistä sen takia, että jokin hänen sisällään työntää häntä äitiä kohden. Kyse on siis biologiasta, kemiasta ja ylipäätään naturalismista. Olemme tunneperäisiä atomimöykkyjä, jotka tuntevat vetoa joihinkin asioihin niiden synnyttämien reaktioiden seurauksena tuossa atomimöykyssä. Atomimöykyn sisällä käydään puolestaan jatkuvia taisteluja siitä, millaiset kokemukset, aistimukset ja tuntemukset pääsevät valloittamaan riittävän suuren osan atomimöykyn toimintojaohjaavasta keskuksesta, että koko atomimöykyn yhteiskuntarakenne tuumaa, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa.</p> <p class="MsoNormal">Mikä mahdollistaa päätösten tekemisen ja vältymme siltä, ettei yhteiskuntarakenteemme ajaudu anarkiaan, jolloin seurauksena on inertia, toimettomuus ja apatia? Entäpä jos tykkää sekä äidistä että tyttärestä, mutta molempia ei voi saada?<br /></p><p class="MsoNormal">Tähän tarvitaan sitten monia tekijöitä, joiden yhteiseksi nimittäjäksi Nietzsche lanseeraa termin tahto valtaan.<span style="font-weight: bold;"><span style="font-weight: bold;"></span></span><br /></p><b style=""></b><ol><li><b style="mso-bidi-font-weight:normal">Psykologinen perspektivismi</b> eli kokemuksen värittyneisyys jo havaintohetkellä. Biologia, oman elämänhistorian rakkaat ja kipeät kokemukset sekä kulttuuriset ihanteet ohjaavat tapaamme havainnoida ympäristöämme, kuten yllä on pohjustettu.<span style="font-weight: bold;"></span></li><li><b>Konfabulaatio</b> eli sepitetyn muistiaineksen tunkeutuminen oikean sekaan asioita mieleenpalautettaessa ilman että yksilö huomaa paikkansapitämättömyyden. Freudin sanotaan ihastuneen Nietzschen toteamukseen: "Minä olen tehnyt tämän, sanoo muisti; ’Minä en ole voinut tehdä tätä’, sanoo ylpeys. Viimein <em><span style="font-family: "Calibri","sans-serif";mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-bidi-Times New Roman";mso-bidi-theme-font:minor-bidifont-family:";" >muisti antaa periksi</span></em>.” Freudin ohella teemaan ovat ihastuneet myös neurobiologit. Ihminen on omassa mielessään aina oikeassa. Emme ole koskaan väärässä, sillä heti kun tunnistamme olevamme väärässä, olemme jo oikeassa. Ihminen on viimekädessä epäkoherentti ja järjetön otus, mutta sepittelemme itsellemme asiat niin, että ne suurin piirtein skulaavat ulkomaailman realiteettien kanssa. Toiset tekevät tätä enemmän ja toiset vähemmän, mutta kaikki tätä tekevät. Ihminen on sokea itselleen.</li><li><b>Amor fati </b><span style="mso-bidi-font-weight: bold">eli kohtalon rakastaminen. Jos ihminen on sokea itselleen, viisain ihminen ymmärtää myös pettää itseään. Mikään tunne ei ole koskaan täydellinen eikä yksikään perspektiivi ole ristiriidaton. Vaikka tytär kiinnostaa juuri nyt kovasti, pienet virinät on myös äitiä kohtaan, ainakin toisinaan, ja toisaalta mielen perukoilla kummittelee ajatus ikuisesta yksinpurjehtijasta maailman myrskyisillä merillä. Sitä paitsi jos tytär kiinnostaa kovasti tänään, niin mikäänhän ei takaa, etteikö ajan mittaan tilanne muuttuisi ja karkuun sitä lopulta kuitenkin olisi lähdettävä. On siis kyettävä valitsemaan ja uskottelemaan itselle päivä toisensa jälkeen, että valinta oli oikea. Rakkaus kohtaloon tekee valinnasta itsestäänselvyyden, jota ei pääse pakoon. Rakkaus kohtaloa kohtaan mahdollistaa itsestä taideteoksen muokkaamisen.</span> </li></ol><p class="MsoNormal">Näistä tekijöistä kaksi ensimmäistä muodostavat varsinaisen biologisen tahdon valtaan ja viimeinen konstruktiivisen eli kulttuurisen tahdon valtaan. Merkityksellisintä on, että Nietzschen johtopäätös poikkeaa modernin maailman emansipatorisista tavoitteista, jotka ovat painottaneet Sokrateesta lähtien olemaan tarkkana oman rajallisuutemme ja sokeiden pisteidemme kanssa. Nietzschelle tahto valtaan ei ole tässä mielessä negatiivinen asia, vaan itse asiassa koko elämämme roikkuu tämän ohuen langan varassa. Jos tahto valtaan -mekanismi on mennyt ihmisessä rikki, oireina on skitsofreniaa, nihilististä päämäärättömyyttä, masennusta, tunteettomuutta, päätöksenteon vaikeuksia ym. ym. eli moderniin maailmaan kuuluvia perusasioita. Nietzsche yrittää filosofiallaan ravistella ihmisiä näkemään, miten modernit tavoitteet tiedon, epäilemisen metodin ja kyseenalaistamisen pyrkimyksineen tekevät ihmisistä rumia (vrt. Z rumin ihminen).</p><p class="MsoNormal">Nietzsche tuntuu sanovan, että liiallinen pyrkimys totuuteen tappaa sen, mikä tekee meille asioista rakkaita ja merkityksellisiä. Miksi siis totuutta? Miksi ei mieluummin erhettä? Ehkä erheelle on annettava suurempi arvo kuin totuudelle! (HP.) Moderni emansipatorinen perspektiivi paljastuu Nietzschelle siksi sokeaksi pisteeksi, jolta ihmisen pitäisi myös kyetä suojaamaan itseään.<br /></p>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-52682116122622242342011-06-16T10:50:00.000-07:002011-06-16T23:00:56.287-07:00Velallinen ja saamamies<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCR3OcZFYnNKK7_WaAKo6JRnEiquwAVS8Rs1fAaD-k4lSFDdNgcgtxnwgehg29xss8SM7XmDh9S4Pfl-PklGK4SolCsVtTJ1pWHxG5tVsfaApy-y0E18hdTKX4LSidoSpIJ8F7RYHpaHA/s1600/GdM.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 180px; height: 296px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCR3OcZFYnNKK7_WaAKo6JRnEiquwAVS8Rs1fAaD-k4lSFDdNgcgtxnwgehg29xss8SM7XmDh9S4Pfl-PklGK4SolCsVtTJ1pWHxG5tVsfaApy-y0E18hdTKX4LSidoSpIJ8F7RYHpaHA/s320/GdM.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5619064693730887394" border="0" /></a><br />Nietzsche ruotii ja arvottaa teksteissään kulttuureja ylhäisiin ja alhaisiin. Kristinusko on Nietzschelle paariakulttuuria ja yksi sen keskeisistä ongelmista piilee Nietzschen mukaan velallisen ja saamamiehen välisessä jännitteessä. Mistä jännitteessä on kyse?<br /><br />Jokainen meistä tuntee sen kaverin, joka kulkee aina viimeisenä ovesta, tarjoaa kavereille oluet, pyykkää ja silittää puolison sukatkin ja auttaa lähimmäisiä ensimmäisenä, koska näin kuuluu tehdä. Hahmo on tuttu myös telkkarista. Keltaisten piirroshahmojen aina hyväntuulinen ja positiivinen Flanders, jaksaa pitää huolta lähimmäisistään aina Homerin äärimmäisyyteen menevää itsekkyyttä myöden.<br /><br />Flanders kelpaisi Nietzschelle epäilemättä kristillisen kulttuurin esimerkillisestä yksilöstä. Flanders jakaa rakkautta niillekin, jotka eivät sitä ole pyytäneet. Jakaessaan rakkautta, flanderskulttuuriin syntyy Nietzschen mukaan velkasuhteita. Velka syntyy ihmisen perimmäisestää moraalikäsityksestä, jossa otetaan ja annetaan yhtä paljon (tit for tat). Kun Flanders antaa, vastapuolesta tulee flanderskulttuurin velallinen ja mitä enemmän Flanders antaa sitä enemmän toinen osapuoli on velkaa.<br /><br />Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun velallinen ei ymmärrä antaa ja saamamiestä alkaa pännimään. Saamamiehen pahamieli muuttuu katkeruudeksi, kaunaksi ja lopulta koston hengeksi. Kun Flanders ei saa tarpeeksi respectiä, jonkun täytyy olla syypää hänen huonoon oloonsa. Pyyteettömästä lähimmäisenrakastajasta kuoriutuu Nietzschen mukaan lopulta ikävä ihminen.<br /><br />Entäpä jos Flanderssit pääsisivät valtaan ja Homerit alistuisivat. Nietzschen mukaan laumasta tulisi tällöin saamamies ja yksilöistä velallisia. Jatkuvasta velasta seuraa puolestaan syyllisyyden kokemuksia, huonoa omatuntoa, julmia rangaistuksia ja lopulta lauman kontrollia. Tämä johtaa Nietzschen mukaan huonon omantunnon ylilyöntiin ja sairaalloisen masentavaan maailmaan, jossa ihmiset ainoastaan reagoivat ympäristöön, eivätkä aktiivisesti toteuta itseään. Velallisen kauna synnyttä lopulta arvoja, joiden ydin on pidäyttäytymisessä ja askeettisissa ihanteissa. Tuon arvomaailman keinovalikoimaan kuuluvat puolestaan synti ja syyllisyys, jotka kaikuvat Flanderssien huulilta heidän noustessaan saarnastuoleihin. Samalla askeettinen ihminen tekee kärsimyksestä ja laumasta elämän tarkoituksen (kristillinen moraali) sekä paljastaa syyllisen yksilöstä itsestään (perisynti). Tämä vääjäämättömältä näyttäytyvä kauhuskenaario saa lopulta Nietzschen suunnittelemaan kaikkien arvojen uudelleen arvottamista.<br /><br />Jos palataan Nietzschen kauhuskenaarioista takaisin maan päälle, haasteena on yleensä kahden erilaisen kulttuurin törmääminen. Homer ei alistu idioottiflandersin kulttuuriin, kuten hän sitä nimittäisi, sillä Homerin rakkaus pyörii lähinnä oman navan ympärillä. Nietzsche näkee flandersmaailman niin vaarallisena ja epäterveenä ihmisen psyykkeelle, että hän kallistuu raivoisasti kannattamaan Homerin itserakkautta, sillä vaikka myös Homer on idiootti, on Homer iloinen idiootti. Viimekädessä kahden erilaisen kulttuurin törmääminen aiheutuu Homerin kokemasta luottamuspulasta ja siitä seuraavasta maailmassaolemisen perspektiivistä sekä Flandersin kyvyttömyydestä nähdä omaan maailmassaolemisentapaansa liittyvä alistuva hengettömyys, josta seuraa kaunaisuutta. Osapuolet eivät ymmärrä toisiaan ja tappelevat sekä kinastelevat keskenään, vain koska he eivät ymmärrä toisiaan, eivätkä välttämättä edes tahdo ymmärtää.<br /><br />Jos astutaan Simpsonien maailman ulkopuolelle, ongelmana helposti on tietysti se, että läheissuhteissa toinen osapuoli antaa enemmän, mutta toinen ei sitä huomaa, eikä edes ymmärrä olevansa velallinen. Helposti käy myös niin, että molemmat kokevat olevansa saamamiehiä, jolloin tilien tasaaminen käy hankalaksi. Nietzschen ratkaisu on, ettei velalliseen suhteeseen pidä alunperinkään lähteä, jolloin jokainen hoitakoon oman tonttinsa. Nietzschen kunniaksi sanottakoon, että hän paljastaa kristilliseen flandersmaailmaan liittyvät riskit ja sen pimeän puolen, mutta ehkäpä suositeltavinta olisi toimia joskus Homerin mallin mukaan ja ainakin toisinaan Flandersin tapaan. Lukkiutuminen ääreen tai toiseen, tuottanee pidemmässä juoksussa ikävyyksiä.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-44630137495078903792011-04-06T23:31:00.000-07:002011-04-07T09:50:45.664-07:00Elämän tarkoitusJos otsikko aiheutti Sinussa pienimuotoista närkästystä, Nietzsche olisi asiaan tyytyväinen. Jos närkästyksen syynä on kysymykseen liittyvä mielettömyys, siis mielen tai merkityksen puute, Nietzsche olisi asiaan vieläkin tyytyväisempi. Kysymys elämän tarkoituksesta on Nietzschelle triviaali ja turha, joten se on syytä unohtaa. Kysymys on syytä unohtaa, sillä kysymys olettaa ulkoapäin annettavan vastauksen mahdollisuuden, mikä tekee kysymyksestä epäyksilöllisen ja uskonnollisen. Kysymyksen tarkastelunäkökulma on transsendentaalinen (ylimaallinen, maailman ulkopuolinen). Elämää tarkastellaan irrallaan sen ytimestä eli maailmasta ja yksilöllisestä kehosta. Kysymys elämän tarkoituksesta on uskonnollista hölynpölyä. On osattava kysyä oikeita kysymyksiä.<br /><br />Mitä sitten täytyy kysyä? Kysymys elämän tarkoituksesta on sidottava maailmaan ja kehollisuuteen. Kysymys on sidottava arvoihin ja arvokkuuteen. Kun kysymys kääntyy muotoon: Mikä on Sinulle arvokasta? ollaan Nietzschen mukaan jo oikeilla jäljillä. Kun arvo puolestaan puretaan kysymyksiin: Kuka Sinä olet ja mitä Sinä haluat? on kysymys saatettu lopulliseen muotoon.<br /><br />Kysymys - kuka Sinä olet ja mitä Sinä haluat? - pakottaa yksilön kohtaamaan maailman ja elämän, eikä päästä pakenemaan maallisen elämän ulkopuolelle. Vakavasti otettuna, se asettaa valtavan painon valinnoille ja tuottaa luomisen tuskaa dionyysisessä ja plastisessa moninaisuuden maailmassa. Nietzschelle muutos ja moninaisuus on jatkuvaa, joten kysymys vaikuttaa mahdottomalta. Miten tulla siksi mitä on, eikä enää muuttua? Miten löytää oma tahto, maali ja päämäärä?<br /><br />Katse on jälleen tarkennettava esitettyihin kysymyksiin. On osattava kysyä oikein, sillä niin ongelma ratkaistaan kuin se määritellään. Voiko oman tahdon koskaan <span style="font-style: italic;">löytää</span> vai onko kenties niin, että oma tahto on <span style="font-style: italic;">luotava</span>? Olisiko kenties niin, että ihminen tulee itseksekseen, ei löytämällä, vaan luomalla oman itsensä? Jos näin on, kysymys - kuka Sinä olet ja mitä Sinä haluat? - näyttäytyy myös triviaalina. Ei minuus tai oma tahto löydy buddhalaisista luostareista tai vaikkapa syömisen, rukoilemisen ja rakkauden (eat, pray, love) kautta <span style="font-style: italic;">Sinänsä</span>. Ne voivat toki olla tekijöitä, joiden kautta ihminen luo oman itsensä, mutta ne eivät ole tekijöitä, joiden kautta ihminen löytää itsensä.<br /><br />Luominen on rakastamista, heittäytymistä ja sitoutumista. Se on samalla moninaisuuden pakottamista, takomista, veistämistä ja hiomista. Luominen on siis aina pohjimmiltaan taiteellista. Luomus paljastuu kuvanveistäjälle moninaisten potentiaalien maailmasta ja ihmisestä rakentuu taideteos, jolla on oma maku, tahto ja päämäärä.<br /><br />Tuliko ongelma kuitenkaan vielä ratkaistua? Voiko ihminen pakottaa itsestään kävelevän historiallisen monumentin, muuttuvaan moninaisuuden maailmaan? Olisiko kuitenkin niin, että ihminen voi asettaa kasvoilleen ainoastaan hetkellisiä maskeja, joita pidetään yllä itsemme ja toistemme vuoksi? Eikö maailma ole asettanut ihmiselle paradoksaalisen tehtävän, luodessaan eläimen, jolla on kyky luvata?<br /><br />Nämä kysymykset jäytävät Nietzschen unelmaa elämästä taideteoksena. Mutta ne päästävät meidät kosketuksiin nietzscheläisen moraalikäsityksen ytimeen. Tuo ydin koostuu tunnetusti pakosta ja pitkällisestä kestosta. Pysyvä muoto lupaa tulevaisuutta oli kyse sitten yli-ihmisistä tai vaikkapa Rooman valtakunnan kaltaisista rakennelmista.<br /><br />Mutta, oliko tässä kuitenkaan koko totuus? On kiinnitettävä jälleen huomiota kysymykseen. Nietzschellehän totuudet ovat erheitä, jotka ovat elämisenehtoja ja totuudellisuus puolestaan ymmärrystä tahdosta valtaan, joka luo noita erheitä. Mutta kun kysytään, että ovatko pakko ja kesto nietzscheläisen moraalin ytimessä, mitä saamme vastaukseksi? Miten voimme ymmärtää Nietzschen unelmoinnit vapaista hengistä 'freie geister'? Vapaat hengethän näyttävät pyrkivän riippumattomuuteen ja vapauteen kaikista ulkoisista ja sisäistä pakoista. Entäpä tulkinnat olemisesta (wesen) teleologisena joksikin tulemisena? Miten taideteos voi tulla valmiiksi, jos sitä muotoillaan alati uusiksi?<br /><br />Tässä kohtaa Nietzscheä luetaan eri tradition puitteissa eri tavoin. Postmoderni ironia, vapaat henget, plastisuus, kehkeytyminen ja sukeutuminen sekä dionyysisen moninaisuuden palvonta puoltavat Nietzschen näkemistä monitulkintaisena naamareiden ja maskien isänä ja näin Nietzsche istuu loistavasti postmoderniin perinteeseen, jossa kysymykset - kuka Sinä olet ja mitä Sinä tahdot? - peitetään leikillä ja ironialla mitättömiin. Tämä voi olla toimiva filosofinen kanta, mutta Nietzschen kanta se ei ole ja siitä pidän blogissani tiukasti kiinni. Nietzschen kanta tulee ilmi ei ainoastaan hänen teksteissään, mutta myös hänen kirjeissään, kuten voidaan päätellä Nietzschen Lou Salomélle (lyhytaikainen, vain puheen tasolla platonisen kiinnostuksen kohde) osoitetusta kirjeestä: "Ethän varmastikaan ajattele, että 'vapaa henki' olisi minun ideaalini?"<br /><br />Oma kysymys on, miksi pitäisi hampaat irvessä pitää kiinni siitä mitä Nietzsche on tarkoittanut ja sanonut? Eikö olisi parempi ottaa Nietzschen filosofian parhaat hedelmät ja käyttää niitä parhaaksi katsomallaan tavalla? Samalla tulisi olleeksi totuudellinen maailman moninaisuudelle ja sitä luovalle tahdolle valtaan. Sitä paitsi opit yli-ihmisistä, aristokratioista ja rooman valtakunnista kuulostavat julmilta ja sairailta ideaaleilta. Eikö olisi parempi pitäytyä pelkässä vapaudessa ja vapauden sekä sitoutumisen välisen agonismin (tuskan) muodostaman traagisen ristiriidan ymmärtämisessä? Kyllähän tutilla, kaljalla ja pöystiläisellä ironiallakin pärjää?<br /><br />Jos tähän tulkintaan tyytyy, jää orjamoraalisen perspektiivin vangiksi. Se puolestaan olisi Nietzschelle vastuun pakoilemista, luomisen tuskan pelkäämistä, sisäistä heikkoutta ja kyvyttömyyttä vastata elämän asettamaan haasteeseen. Nietzscheläisestä perspektiivistä vapaus ja itsen etsiminen voivat paradoksaalisuudessaan muodostaa pikemminkin keinon omasta itsestä vastuusta pakenemiseen. Vapaus antaa valintamahdollisuuden, mutta ihmisen lujuuden ja voiman mitta on valintojen tekeminen ja vastuun kantaminen tehdyistä valinnoista. Elämän tarkoitus on se, mitä kukin elämästä itselleen tekee.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-48465350821399534022011-03-29T10:14:00.000-07:002011-06-16T23:02:39.932-07:00Nietzsche ja Schopenhauer<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3f83DrlSHndv2CJpb56B6o99Uzt8f5svke1Oo0yEbasymID6LWP6ojJ7VczlgVHNu3vCtpjWimaeoKIn3XiflOY4SBBUhyeqMBJCTljPIilQ0WKckPi4MYx9JT5ivPdF3VrSG_ZjAALk/s1600/nietzscheschopenhauer.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 128px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3f83DrlSHndv2CJpb56B6o99Uzt8f5svke1Oo0yEbasymID6LWP6ojJ7VczlgVHNu3vCtpjWimaeoKIn3XiflOY4SBBUhyeqMBJCTljPIilQ0WKckPi4MYx9JT5ivPdF3VrSG_ZjAALk/s320/nietzscheschopenhauer.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5619065110533788898" border="0" /></a><br /><div class="post-header"> </div> Siinä missä Karl Marx käänsi G. W. F. Hegelin absoluuttisen idealismin nurinpäin ja perusti historiallinen materialismin nimellä kulkevan ajattelusuuntauksen, Nietzsche teki saman tempun Arthur Schopenhaurin pessimistiselle filosofialle. Mitä yhteistä ja mitä eroa näillä kahdella filosofian kaanonin merkkihenkilöillä oikeastaan sitten oli?<br /><br />1. Realistinen ankaruus. Molemmilla filosofeilla oli äärimmäinen pyrkymys kuvata ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin ihmisen tulisi olla. Itsekkyys, julmuus, kovuus, rumuus ja ankaruus näyttäytyvät molempien filosofien tuotannossa keskeisinä elämää luovina voimina.<br /><br />2. Aktiivinen ja passiivinen (reaktiivinen). Aktiivinen toiminta on pyrkimystä, tekemistä ja tahtomista. Passiivinen toiminta on puolestaan itsensä unohtamista ja tahdotonta hukkumista maailmaan. (vrt. das man)<br /><br />3. Darwinismi. Schopenhauer oli ensimmäisiä filosofeja, jotka puhuivat avoimesti seksuaalisesta vietistä. Schopenhauer yhdisti kyseisen vietin 'tahdoksi elämään' (wille zur leben), sillä se on ennen kaikkea lajiasäilyttävä. Nietzsche jakoi Schopenhauerin kanssa ajatuksen viettivoimista, jotka julistivat omaa tahtoansa, mutta nuo voimat eivät tahtoneet suinkaan sinänsä sisällyksetöntä viittauksen kohdetta 'elämä', vaan ne tahtovat saada äänensä kuuluviin, ne tahtovat valtaan.<br /><br />4. Musiikki on taiteen ylin muoto. Musiikki puhuttelee viettejä ja aisteja suoremmin kuin mikään muu taidemuoto. Näin ollen musiikin kyky nostaa ihmisen mielialaa on ylivertainen verrattuna muihin maallisiin asioihin.<br /><br />5. Nerot ovat harvinaisia poikkeuksia, joita tulee ylistää. Schopenhauer tuppasi toteamaan neroista, (kuten Goethe, Schiller, Kant ja Beethoven), että he olivat 'kitsaan luonnon' tuotoksia, joiden vastakohdaksi syntyy aina miljoonia ikäviä ihmisiä. Nietzschelle oli samoilla linjoilla, mutta lisäsi neron ominaispiirteeksi rikkauden tahdosta valtaan.<br /><br />Filosofien keskeisiä eroja kannattaa lähteä purkamaan tahdon käsitteestä. Schopenhauer oli omaksunut Kantin filosofiasta jaon noumenaaliseen ja fenomenaaliseen maailmaan. Noumenaalinen maailma eli 'olio sinänsä' oli Schopenhauerille maailman perimmäinen substanssi ja perusvoima eli tahto: "Tahto on olio sinänsä, syvin sisältö, maailman essentia, kun taas elämä, näkyvä maailma, ilmiö (fenomeeni), on vain Tahdon peili, tämä maailmassa oleva tahto kulkee perimmäisen Tahdon rinnalla, kuten varjo vaeltajansa rinnalla" (<span style="font-style: italic;">Maailma tahtona ja mielteenä</span>, luku 54).<br /><br />Nietzschelle myös maailma on vain tahtoa ja kaikki muu vain tahdon heijastetta. Näin ollen tahto edeltää ontologisella tasolla myös järkeä ja tietoisuutta. Nietzschelle tietoisuus on vain pinnallinen, pienin ja huonoin osa kaikkea ihmisen ajattelua. Tätä kautta ihminen on rikkaus, multitude, Million, dionysos, jonka tietoinen perspektiivi on aina väärennys, pintapuolistus ja yleistys. Tietoinen minuus on siis Nietzschelle tahdon valtaan tuottama illusorinen väärennös ja sisäisen hierarkian huippu, jonka kummallisiin kuvitelmiin sisältyy myös Schopenhauerin pessimistiset ja nihilistiset sekä ennen kaikkea hätiköidyt tulkinnat.<br /><br />Näin Nietzsche irrottaa itsensä ja filosofiansa Schopenhauerin pessimistisestä kahleesta. Tietoisuuden "tieto" on vain ennakkoluuloja ja pinnallisia höpinöitä. Jos yksilö toteaa maailman arvottomaksi ja rumaksi, on se pikemminkin oire yksilön sisäisestä tahdon valtaan (häiriö)rakenteesta, eikä maailmasta sinänsä. Yhtä lailla itsekkyys on myös arvokasta ja aktiivinen ja rohkea, elämään palavasti sukeltava yksilö on yhtä lailla perspektiivi maailmaan, ja tuo perspektiivi on yhtä oikeassa kuin Schopenhauerin näkemykset. Itse asiassa Schopenhauer on heikoilla, jos maailma on tahtoa valtaan. Jos maailma on pohjimmiltaan moninaisuus, on elämä itsessään tätä moninaisuuden voittamista. Se on kilvoittelua, valtaamista, sukeutumista ja virtaamista kohti uusia muotoja ja maaleja. Ei tahto elämään, vaan tahto valtaan on luonnon moraalinen imperatiivi. Ihminen luo itse merkitysten ja arvojen maailman ja on tässä suhteessa Jumalan kaltainen. Suurimmat luojat ovat sitten nerokkuuden ja <span style="font-style: italic;">voiman</span> (sic! vrt. Star Wars) tihentymiä, jotka ansaitsevat tulla kutsutuiksi yli-ihmisinä.<br /><br />Ei ole siis yhdentekevää millaisia metafyysisiä ja ontologisia oletuksia meillä on maailmasta tai 'oliosta sinänsä'. Se olkoon filosofien yhteinen opetus.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-82039563074782062212011-03-09T02:32:00.000-08:002011-03-09T02:41:44.824-08:00Zarathustra: Postmodernin ajan raamattu?<!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> </w:Compatibility> <w:browserlevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="0" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="0" name="footnote text"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman","serif"; mso-fareast-font-family:SimSun;} </style> <![endif]--> <p class="MsoNormal"><i style="">Näin puhui Zarathustra: Kirja kaikille ja ei kenellekään</i> on anakronistisesti tulkittuna postmodernin ajan uusi raamattu tai näin Nietzsche ainakin sen uskoakseni tarkoitti. Vaikka 1800-luvulla ei käsitettä postmoderni ollut edes olemassa Nietzschen voidaan katsoa kirjoittaneen tuleville sukupolville ja olleen Jumalan kuoleman profetioineen aikaansa edellä. Teos voidaan nähdä myös raamatullisena allegoriana, jossa 30 vuoden ikäinen profeetta (vrt. Zarathustra/jeesus) opastaa ihmisiä oikealle polulle.</p> <p class="MsoNormal">Zarathustran juuret ulottuvat persialaiseen profeettaan, joka perusti aikoinaan zarathustralaisuuden uskonnon. N:n mukaan Z oli ensimmäinen ajattelija, joka asetti moraaliin (taistelun hyvän ja pahan välillä) perimmäiseksi ja viimekätiseksi ihmisiä liikuttavaksi voimaksi. Tämän vuoksi Z:n täytyy olla myös ensimmäinen ajattelija, joka tunnistaa tuon ajattelutavan perustuvan erheeseen. Z on N:n kirjassa <i style="">totuudellisempi</i> kuin oikea elänyt Z konsanaan. N:n Z:n korkein hyve on <i style="">totuudellisuus</i>. (<i style="">Ecce Homo.</i>)</p> <p class="MsoNormal">Totuudellisuus tarkoittaa, että Z on ensimmäinen immoralisti eli perinteen vastainen ajattelija (ks. blogin immoralismipätkä). Immoralistina Z:n tehtävänä on uudistaa tapa, jolla ajattelemme ja puhumme moraalista. Z on N:lle taikatempun paljastaja, illuusioiden riisuja, mutta lopulta oman uskon ja elämänarvojen luoja. Tämän vuoksi kirja on kaikille ja ei kenellekään. Kirjan tarkoituksena on vapauttaa yksilö moraalin ja muiden illuusioiden kahleista ja vapauttaa lukija ajattelemaan omana itsenään. Z on siis opettaja, joka ohjaa lukijaa kohti itsenäistä ajattelua, oman tahdon löytämistä ja omien arvojen luomista. Mitä nuo arvot sitten ovat, on jokaisen oma asia. </p> <p class="MsoNormal">Yksi teoksen keskeisistä käsitteistä onkin <i style="">itsensä voittaminen</i> (Selbstüberwindung). Ihminen seisoo nuoralla eksistentiaalisen tyhjyyden päällä. Takaisin ei enää pääse, apinaksi eli tiedostamattomaksi olennoksi ei ole ihmisen tuleman. Nuoran päällä seisominen on tyhjyyden ympäröimänä olemista, joten eteenpäin on mentävä, ettei tipahda nihilistiseen merkityksettömyyteen.</p> <p class="MsoNormal">Kirjan ydin koostuu sitten tästä haasteesta. Mikä on lopulta arvokasta? Alussa Z julistaa Jumalan kuolleeksi, jolloin Jumala ei enää takaa ihmisen arvokkuutta, luonnosta ei ole löydettävissä järjestystä, eikä myöskään ihmisen paikkaa ja kokonaisuudessaan arvojen taustalla oleva metafysiikka paljastetaan. Kun Jumala on kuollut, nousee esiin Schopenhauerin pessimistisen filosofian haamu elämän tarpeettomasta kärsimyksestä ja ihmiselämän tarkoituksettomuudesta. Ankaruudessaan Z kulkee ihmisten parissa ja paljastaa heidän illuusionsa ja valheensa ja pakottaa lopulta kuulijansa kohtaamaan kysymyksen arvoista ja astumaan nuoralle. Z:n mukaan kysymys arvoista on elämän suurin haaste ja samalla vapauttaja.</p> <p class="MsoNormal">Kirjan loppua kohti haaste kääntyy oikeaan muotoon: mikä on lukijalle arvokasta? Tämä muodonmuutos tapahtuu vertauksen ja opetuksen kautta. Tuo opetus on ikuinen paluu. Ikuisen paluun mukaan jokainen hetki on ikuisuus, sillä kaikki toistuu yhä uudestaan. Ikuisen paluun tehtävänä on vapauttaa lukija kristillisen moraalin kahleesta. Ensimmäisessä vertauksessa paimen (Jeesus/Nietzsche? N totesi, että Jeesus olisi luopunut opetuksestaan, jos hän olisi vain elänyt kyllin kauan) makaa maassa ja ikuisen paluun ajatus meinaa tukahduttaa hänet. Paimen ajattelee, että kieltämällä oman tahtoni maailma on parempi paikka, teen sitä kautta hyvää ja minut palkitaan sitten kyllä auliisti kuoleman jälkeen. Entäpä jos tuonpuoleista ei ole. Entäpä, jos paimen on pohjimmiltaan vain väsynyt elämään ja on pohjimmiltaan nihilisti, joka ei usko maallisen elämän arvokkuuteen, vaan odottaa vain pääsyä taivaaseen. Ikuinen paluu heittää vastaheiton. Entäpä jos myötäkärsimyksen uskonto ja omasta tahdosta pitäytyminen ovatkin se limbo, johon paimen on heitetty. Eikö silloin olisi parempi <i style="">yrittää</i> nauttia elämästä, olla murehtimatta turhia ja keskittyä joka hetki siihen mikä tekee maailmasta kauniin ja hyvän.</p> <p class="MsoNormal">Yli-ihmisessä yhdistyvät nämä kaksi teemaa. Yhtäältä yli-ihminen luo oman itsensä, siinä ovat luoja ja luomus yhdessä. Luonteen luominen on muotoon pakottamista, puristamista ja luonteenlujuuden kasvattamista, mutta samalla itsen kehittämistä, suuremmaksi kasvamista(vrt. Aristoteles: suurisieluisuus) ja sitä kautta syvemmäksi tulemista. Samalla luominen on itsensä pettämistä, sillä tehdessämme jätämme tekemättä, valitessamme valitsematta. Tässä tulee mukaan toinen teema. Yli-ihminen keskittyy siihen minkä on valinnut eikä siihen mitä on jättänyt valitsematta. Yli-ihmisen lasi on aina puoliksi täysi. Yli-ihminen tahtoo olla kyllä-sanoja kaikelle sille, mikä on kaunista ja hyvää valinnoissa. Kyllä-sanomisen erheellinen vastakohta on pluralistinen tohveliaasi, jolla ei ole omaa tahtoa ja joka sanoo kaikelle kyllä. Omaa tahtoa ja luonnetta ei puolestaan ole niillä lukuisilla hahmoilla, jotka ovat kiinni perinteessä tai elävät lauman tahdon mukaan, kuten viimeiset ihmiset.</p> <p class="MsoNormal">Yli-ihmisen keskeisin kyky ja taito on rakastaa (jopa pakkomielteisesti). Rakkaus ohjaa niin oman itsen luomista kuin tehtyjen valintojen hyvyyttä. Yli-ihminen heittää viimeisetkin murheet pois kun hän ilmaisee rakkautensa kohtaloaan kohtaan (<i style="">Amor fati</i>). Mennyttä ei voi tahto tahtoa takaisin, eikä siis muuttaa, joten turha siitä on murhetta kantaa. On katsottava eteenpäin ja nähtävä jokainen hetki mahdollisuutena heittäytyä elämään täysillä.</p> <p class="MsoNormal">Yli-ihmisessä <i style="">tahto valtaan</i> on sitten väkevin, sillä yli-ihminen on ”löytänyt” oman itsensä, oppinut optimistiksi, ymmärtää oman arvonsa ja on ennen kaikkea voimaantunut tästä kaikesta. Yli-ihminen on siis henkisesti suuri ihminen, joka seisoo järkähtämättömänä omalla paikallaan, kykenee osoittamaan positiivista arvostusta toisia kohtaan, (niitäkin, jotka tekevät hänelle väärin, sillä hän ei katkeroidu ja muutu kaunaiseksi) ja omistaa positiivisen elämänkatsomuksen. Yli-ihminen on siis <i style="">elämästä</i> vahva yksilö, joka osaa sitoa elämänarvon maahan, maanpäälliseen elämään ja hän kykenee tarttumaan hetkeen.</p> <p class="MsoNormal">Vahvan yksilön vastakohtana ovat sitten heikot, jotka tahtovat järkyttää yli-ihmisen voimakkuutta ja he yrittävät tehdä kaikista heikkoja. Tämä on N:lle kristillisen moraalin missio. Kristillisenä missiona on tehdä kaikista heikkoja myötäkärsimyksen ihmisiä, jolloin kukaan ei tee kenellekään pahaa ja kaikki elävät sulassa sovussa. Tällä tavoin saadaan N:n mukaan enemmän huonoa kuin hyvää aikaan. Myötäkärsimyksen ihmisiä ohjaa kateus, kaunaisuus ja koston henki. Myötäkärsimys on N:lle heikon kostoa tyytymättömyydestä omaan asemaansa. Elämästä heikko ihminen kostaa pahan olonsa tavalla tai toisella muille ihmisille. Valittaminenkin on vain keino tuntea <i style="">tahtoa valtaan</i> ja vallan huumaa, sillä valittaessaan yksilö kertoo olevansa arvokkaampi, kuin mitä hänen senhetkinen tilansa antaa ymmärtää. Heikko ihminen on arvosta/elämästä/tahdosta valtaan köyhä.</p> <p class="MsoNormal">Mikä sitten erottaa vahvan ja heikon? Mistä tulee yli-ihmisen viimekätinen vahvuus? Se tulee vastauksena kysymykseen: mikä tekee minusta ja elämästäni perimmältään arvokkaan? Yli-ihminen ratkaisee Zarathustran esteet ja löytää positiivisen vastauksen. Heikko sortuu matkalla ja jää kaunan ja koston hengen vangiksi, murtuu tahdottomaksi aasiksi tai yrittää muuten vain keplotella eteenpäin pakenemalla itse kysymystä.</p>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-75100069934967073112011-02-14T03:15:00.000-08:002011-02-15T04:30:43.679-08:00Nietzschen kopernikaaninen kumous<div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiTSVX_bf8szR64kDYGIbNZWHwebsYfW57JzSl9OyWQlN_HnZ6RKnTFx3TfTAecZRzKTQvPJwpeex0Qcj8YRqEp3rEdGCC69uAc8xJpHFcyWu1vKdmN_4ferMikKpZCt3nfItZk8Zkl1k/s1600/kopernikaaninenkumous.jpg"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5573520747386754530" style="float: left; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 400px; height: 320px;" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiTSVX_bf8szR64kDYGIbNZWHwebsYfW57JzSl9OyWQlN_HnZ6RKnTFx3TfTAecZRzKTQvPJwpeex0Qcj8YRqEp3rEdGCC69uAc8xJpHFcyWu1vKdmN_4ferMikKpZCt3nfItZk8Zkl1k/s400/kopernikaaninenkumous.jpg" border="0" /></a><!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> </w:Compatibility> <w:browserlevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="0" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin-top:0cm; mso-para-margin-right:0cm; mso-para-margin-bottom:10.0pt; mso-para-margin-left:0cm; line-height:115%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-fareast-language:EN-US;} </style> <![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> </w:Compatibility> <w:browserlevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="0" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin-top:0cm; mso-para-margin-right:0cm; mso-para-margin-bottom:10.0pt; mso-para-margin-left:0cm; line-height:115%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-fareast-language:EN-US;} </style> <![endif]--> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;"><span style=";font-family:";font-size:100%;" ><span style="font-family:times new roman;">Nikol</span><span style="font-family:times new roman;">aus Kopernikus toisti 1500-luvulla jo antiikin aikana esitetyn ajatuksen, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Kirkon kiivaasta vastustuksesta huolimatta tieteellinen vallankumous vei voiton ja heliosentrinen maailmankuva on vakiintunut tieteellisen ymmärryksen basikseen.</span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Immanuel Kant uskalsi viedä kriittisen ajattelun filosofiaan ja teki 'kopernikaanisen vallankumouksen' filosofiassa, väittämällä, ettei 'oliosta sinänsä', eli ihmismielen ulkopuolisesta maailmasta, voida tietää perimmäisessä mielessä mitään, vaan ihmismieli jäsentää aistihavaintonsa sellaisten kategorioiden, kuten ajan, paikan, syyn ja seurauksen sekä hyvän ja pahan, avulla. Kantille ’hyvä sinänsä’ perustuu ihmisen kategoriseen ominaisuuteen eli hyvään tahtoon, joka järjen avulla pystyy päättelemään kyseisen seikan.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzschen kopernikaaninen vallankumous on puolestaan jäänyt filosofian kaanonissa enimmäkseen huomiotta, vaikkakin vastaavia näkemyksiä on sittemmin esitetty erityisesti fyysikkojen ja biologien suulla. Nietzschen kumouksellinen ajatus liittyy mielenfilosofiaan.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;"><b style=""><span style="">Minä tahdon vai tahto tahtoo?</span></b></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Ihmiset tuntuvat ottavan itsestään selvänä väitteen, että on olemassa ihmissubjekti, joka on ajatusten alkusyy. Väite voidaan paikantaa vaikkapa René Descartesin kuuluisaksi nousseesta toteamuksesta <i>Cogito ergo sum</i> eli (Minä) ajattelen, siis olen olemassa.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Descartes päätyi ratkaisemaan mielen eli <i>Minän</i> ja ruumiin ongelman päättelemällä, että kommunikaatio mielen ja ruumiin välillä tapahtui käpyrauhasen kautta. Sittemmin kyseinen hypoteesi on kumottu, mutta Nietzscheä Descartesin dualistiset hypoteesit eivät jaksaneet muutenkaan kiinnostaa, sillä Nietzschen mukaan ei ole olemassa mielen ja ruumiin ongelmaa.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzschen ratkaisee ongelman väittämällä, ettei ole olemassa mitään minää. Ihmisen usko subjekti-ajatteluun on siten Nietzschen mukaan virheellistä. 'Ajattelen, siis olen' on ptolemaiolaisuutta filosofiassa, 'ajattelua on, sen vuoksi on ajatuksia' on puolestaan kopernikaanista nerokkuutta.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Tämä taustaoletus on keskeinen asia ymmärtää Nietzschen teoksia luettaessa. Mieli/ruumis -ongelmat ja tahdon vapauden -kysymykset joutavat romukoppaan, sillä ne perustuvat virheelliselle oletukselle siitä mitä on ihminen. Yksilö, subjekti tai Minä kuvittelee itsensä auringon tilalle, mutta todellisuudessa minuus kiertää paikallaan pysyvää aurinkoa, joka luo, liikuttaa ja ylläpitää minuutta.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzschelle paikallaan pysyvä aurinko on kantilainen ’olio sinänsä’. Ihminen on itselleen tuntematon ja latinankielinen kehoitus <i style="">Nosce te ipsum</i> (tunne itsesi) on periaatteessa mahdotonta toteuttaa.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzsche kuitenkin päättelee, että ’(ihmis)oliolla sinänsä’ on joitain tunnistettavissa olevia ominaisuuksia. </span></p><ol><li><span style="font-size:85%;">’Olio sinänsä’ koostuu lukemattomista potentiaaleista. Nuo potentiaalit omaavat erilaisia <i style="">tahtoja</i>, jotka pyrkivät saamaan äänensä esiin. ’Olio sinänsä’ on siis dionyysinen moninaisuus, jonka miljoonat potentiaalit kielivät dionyysisistä alkuvoimista.</span></li><li><span style="font-size:85%;">'Olio sinänsä’ luo muotoja maailmaan. Tämän seurauksena ’olio sinänsä’ luo järjestystä ja järjestys perustuu aina hierarkkisiin suhteisiin. Ilman hierarkiaa ei siis ole muotoa, ei järjestystä, eikä illuusiota minuudesta.</span></li></ol> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzsche nimeää ’olion sinänsä’ tahdoksi valtaan. Tahto valtaan on dionyysista alkuvoimaa, jonka moraalinen periaate on tulla yhtä aikaa laajemmaksi ja voimakkaammaksi, siis kasvaa potentiaaliltaan ja muodostaa yhä sofistikoituneempi ja suurempi rakenne. Suurimmat dionyysiset auringot ansaitsevat lopulta tulla kutsutuiksi yli-ihmisinä.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;"><b style=""><span style="">Tietoisuus ongelmana?</span></b></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Jos ’olio sinänsä’ koostuu tahdoista, tahtojen taistellessa johtopaikasta auringossa, niin mitä sitten on tietoisuus ja järki? Arkiymmärryksen valossahan tietoisuus on subjekti ja muu todellisuus sen objekti. Mitä on tietoinen ajattelu Nietzschelle?</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzschelle tietoinen ”ajattelu” ja järki ovat myös ainoastaan dionyysisen auringon tuloksia, sillä Nietzschen mukaan ”ajatus tulee silloin kun se tahtoo, eikä silloin kun Minä tahdon”. Dionysos on siis alkuvoima tai perimmäinen materiaalinen substanssi. Tämä tarkoittaa, että ”on olemassa myös ainetta, joka ajattelee”. Tietoisuus on puolestaan peili, johon nuo ajatukset heijastuvat, mutta erehdyksessä peiliin tuleviin ajatuksiin kuuluu myös, että peili itsessään olisi noiden ajatusten alkuperä. Todellisuudessa peili tai ihmisen minuus on vain Dionysoksen osittainen heijastuma.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Nietzsche ratkaisee tietoisuuden ongelman asettamalla tahdon (Wille) kaikkeen materiaan. Kivi tahtoo olla kivi, puu tahtoo olla puu ja ihminen tahtoo olla ihminen. Sitä emme puolestaan tiedä, onko tahto (Wille) kausaalinen, mutta joka tapauksessa järjestys ja muoto perustuvat organisoivan voiman määrään. Tällöin voidaan ajatella, että kahden voiman kohdatessa, voimien laatu ja määrä, ratkaisevat kohtaamista seuraavan muodon, jolloin kaikki liike olisi kausaalista.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Jos kaikki liike on perimmältään kausaalista, myös ajatukset, jotka tulevat tietoisuuden peiliin ovat kausaalisia. Tuo kausaliteetti toimii tietysti monimutkaisella tavalla, sillä tietoisuus ei todennäköisesti koskaan pysty tyhjentävästi selittämään eri voimien laatuja ja määriä. (Miksi muistamme joitain asioita ja unohdamme äkisti toiset? Miksi jokin vetää meitä puoleensa ja toiset asiat ovat luotaantyöntäviä?) Tahdon sisältämien voimien laatuerojen vuoksi ei voida puhua myöskään mekanistisesta materialismista. Joka tapauksessa, periaatteessa ja käytännössä, yksilö on toiminnassaan aina rajallisuutensa armoilla. Olemme niiden tahdonvoimien summa, jotka olemme elämämme aikana pystyneet sisäistämään ja sulattamaan itseemme.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;"><b style=""><span style="">Metafysiikasta etiikkaan?</span></b></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Tässä kohtaa Nietzsche ottaa ratkaisevan askeleen rakentamastaan tahto valtaan -metafysiikasta etiikan puolelle. (vaikka tahto valtaan on Nietzschen ontologisen käsitteistön ytimessä, siitä on pitkälle menevien oletusten seurauksena puhuttava metafysiikkana) Tahto valtaan ja siis kaikki elämä on valtaamista, sulattamista, kasvua ja voimaantumista ja samalla tietysti supistumista, hajoamista, kutistumista ja heikentymistä. Nietzschelle ’hyvä sinänsä’ ja ’huono sinänsä’ rakentuvat tämän metafyysisen oletuksen pohjalta. Ensimmäistä edustaa terveys, jalous, ylhäisyys, aktiivisuus, nerokkuus ja yläpuolella oleminen. Jälkimmäistä edustaa dekadenssi, heikkous, kauna, koston henki, reaktiivisuus ja pyrkimys tasa-arvoon.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Terveimmät ihmiset ansaitsevat arvonimen yli-ihminen. Yli-ihmisen resepti voisi olla puolestaan seuraava: kehitä itseäsi oppimalla ja kokemalla uutta, kasva henkisesti suuremmaksi uuden oppimisen ja kokemusten kautta syntyvistä vastoinkäymisistä ja huomaa lopulta, miten paljon olet entisten vertaistesi yläpuolella. Todelliset nerot ja suuruudet ovat harvinaisia, mutta sellaisiakin syntyy kovan paineen alaisuudessa. Suuruus vaatii kamppailua, taistelua, verta, hikeä ja kyyneleitä, joten näille neroille täytyy antaa tunnustusta ja heidät tulee nostaa tavallisten massojen yläpuolelle.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; line-height: normal;font-family:times new roman;"><span style="font-size:100%;">Ajatusrakennelma toimii näennäisesti, mutta Nietzschen logiikka katkeaa Kantin ja kumppaneiden tavoin Humen giljotiinissa. Ontologia ei taivu etiikaksi. Miten siitä, että elämä on kasvua ja supistumista, voidaan päätellä, että kasvu on hyvää ja supistuminen on huonoa? Vastaus on tietysti, ettei mitenkään. Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että Nietzschellä todellakin oli olemassa filosofinen systeemi ja rakennelma esittämilleen moraalisille kehotuksille ja normeille sekä aristokraattisille visioille. Tämä rakennelma lävistää koko Nietzschen tuotannon, vaikka niin Zarathustra kuin Nietzsche itsekin tietävät, ettei se selviä giljotiinista. Kyseessä on kuitenkin koukku, jonka avulla Nietzsche toivoo nostavansa pinnalle sellaisia arvoja, mitä hän itse näkee ja kokee arvokkaaksi. Ohimennessään Nietzsche tulee puolestaan tehneeksi filosofisia havaintoja, jotka askarruttavat vielä tänäkin päivänä monia lukijoita ja mielenfilosofeja.</span></p> </div>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-58914350350026574172011-02-10T00:18:00.000-08:002011-02-10T01:04:23.341-08:00Nietzschen ihmiskäsitys paketissaFilosofiset ihmiskäsitykset jaetaan perinteisesti neljään kategoriaan, joiden alla on sitten lukuisia alakategorioita. Käydään ensin läpi neljä yleistä kategoriaa ja tarkastellaan sen jälkeen Nietzschen suhdetta niihin.<br /><br /><strong>Essentialismi:</strong><br /><br />1. Kosminen normatiivinen järjestys -> Ihmisen olemus kertoo ihmisen paikan ja tehtävän maailmassa.<br />2. Dualismi (maailma koostuu materiasta ja hengestä)<br />3. Ihmisen tulee toimia järjen avulla tavoitettavan kosmisen järjestyksen periaatteiden mukaisesti.<br /><br />Ongelma: Miten voidaan perustella kosmisesti normatiivinen järjestys eli miten mieli kykenee saavuttamaan Jumalan? Miten henki ja materia liittyvät toisiinsa?<br /><br /><strong>Naturalismi:</strong><br /><br />1. Kosmos on pohjimmiltaan kaaos, johon rakentunut luonnonjärjestys on vain todettavissa oleva tosiasia -> Tiede on paras keino kertoa, millainen ihminen on.<br />2. Monismi (maailma on redusoitavissa materiaan)<br />3. Ihminen on luonnonkappale siinä missä muutkin eikä moraaliin liity mystiikkaa. Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä miten asioiden tulisi olla, mutta luontoa tutkimalla voidaan sanoa joitain asioita tavoittelemisen arvoiseksi ja toisia vähemmän tavoiteltaviksi.<br /><br />Ongelma: Miten voidaan perustella subjektius ja normatiivisuus?<br /><br /><strong>Eksistentialismi:</strong><br /><br />1. Olemassaolo on ennen olemusta -> Elämä on pähkinä, joka on annettu ihmiselle pohdittavaksi.<br />2. Maailma on mitä se on, mutta ihminen itse rakentaa inhimillisen ja merkityksellisen maailman.<br />3. Ihminen on rajallinen olento ja noiden rajojen kautta hänelle rakentuu merkitykset.<br /><br />Ongelma: Miten saavuttaa autenttinen olemassaolo?<br /><br /><strong>Kulturalismi (konstruktionismi):</strong><br /><br />1. Ihminen kuuluu normatiivisesti rakentuneeseen luonnonjärjestykseen, minkä hän on itse alun perin luonut. Ihminen siis inhimillistää kaaoksen, normittaa tekemänsä ratkaisut ja antaa järjestyksen perintönä eteenpäin. Kulturalismi on siis synteesi edellisistä.<br />2. Maailma on lähinnä pragmaattinen kysymys.<br />3. Perinne ohjaa arvoja ja hyvää elämää haluttiin sitä tai ei.<br /><br />Ongelma: Miten perustella perinteen luoma järjestys?<br /><br /><strong>Nietzsche:</strong><br /><br />1. Essentialismi: Tahto valtaan on essentialistinen, sillä se pyrkii aina kohti eheää järjestystä oli tuo järjestys mitä hyvänsä. Tahto valtaan luo maailmaa näköisekseen, jolloin voimakkuus ja terveys ovat tahdon valtaan normit.<br />2. Naturalismi: Maailma on pohjimmiltaan kaaos. Maailma koostuu ainoastaan materiamaisesta substanssista, jota tahto valtaan ohjaa. Materia pitää sisällään miljoonat erilaiset mahdollisuudet, joten maailma on plastista massaa. Subjekti on illuusio. Normatiivisuus perustuu ylhäisen muodon voimaan eli järjestys on testi ja järjestyksen tulee perustua ylhäisen muodon oikeutukseen eli varmaan ja väkevään hierarkkiseen muotoon.<br />3. Eksistentialismi: Autenttisuus voidaan saavuttaa ainoastaan voimakkaiden ja pysyvien hierarkioiden vallitessa. Myös ihmisen sisällä on aina hierarkia.<br />4. Kulturalismi: Tahto valtaan rakentaa kaaokseen hierarkioita, jotka muodostavat ajan mittaan suhteellisen pysyviä järjestyksiä ja siten ylhäisiä ja alhaisia kulttuureja. Kulttuuriset perinteet ohjaavat arvoja, mutta arvot ovat aina kumottavissa.<br /><br />Ongelma: Mikä on tahdon valtaan ja materian suhde? Tarvitaanko tahtoa valtaan selittäjänä? Miten ylhäinen muoto on perusteltavissa ja erotettavissa alhaisista muodoista? Onko tahto valtaan uskottavaa metafysiikkaa?Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-67294981373473127122011-01-15T03:30:00.000-08:002011-01-15T04:19:06.005-08:00Nietzsche ja anarkismi”Jokainen moraali, laisser aller’n vastakohtana, on tyranniutta ’luontoa’, myös ’järkeä’ kohtaan: mutta tämä ei vielä ole mikään siihen kohdistuva vastaväite, ellei jo taas säädetä jostakin moraalista käsin, että kaikenlainen tyrannius ja järjettömyys on kiellettyä. Jokaisen moraalin olennainen puoli on siinä, että se on pitkällistä pakkoa.” (HP §188.) <p class="MsoNormal">Yksinkertaistettuna, Nietzschen maailma koostuu muovailuvahasta. Muovailuvahalla on tiettyjä ominaisuuksia, joiden mukaan siitä voidaan muotoilla erinäisiä asioita, esineitä, ilmiöitä tai valtioita. Muovailuvahasta on muovailtu näppäimistö, jolla kirjoitan, ajatukset, jotka piirtyvät kuvaruudulle ja lukija, joka tekstiäni silmäilee. Koko maailma on siis pohjimmiltaan muodotonta massaa, energiaa ja atomeja.</p> <p class="MsoNormal">Muovailuvahalla ei ole ’luontoa’ tai luonnollista muotoa, johon se tulisi muotoilla. Muovailuvahasta onkin muotoiltu meriä, mantuja, hirmuliskoja ja vesihiisejä, vailla sen kummempaa lopullista päämäärää. Ne ovat vain asioita, esineitä, ilmiöitä tai valtioita, jotka muovailuvahasta ovat muodostuneet.</p> <p class="MsoNormal">Nietzschen mukaan muovailuvahalla ei ole mitään jumalallista muovailijaa ellei sitten muovailuvahan sisäistä tahtoa valtaan ymmärretä jumalalliseksi. Joka tapauksessa tuo tahto valtaan ei ole missään määrin ’järjellinen’ tai siinä ei ole ’järkeä’, vaan se virtaa plastisena massana, kuten vesi tällä hetkellä Helsingin Itäväylällä (hs.fi, 15.1.2011). Plastisuus muistuttaa meitä vaistosta, sillä elämä ryöpsähtelee vaistonvarassa kohti uusia asioita, esineitä, ilmiöitä tai valtioita.</p> <p class="MsoNormal">Tahdolla valtaan on kuitenkin moraalinen imperatiivi. Tuo moraalinen imperatiivi on pakko. Jotta saamme ihastella vesihiisiä, on muovailuvahaa pakotettu yhteen suuntaan jo hyvin pitkän aikaa. Tuo pakko perustuu tietysti mielivaltaan, mutta olennaisinta on, että muovailuvaha on totellut mielivaltaista tahtoa valtaan. Näin ovat syntyneet kaikki asiat, esineet, ilmiöt tai valtiot, mitä voimme ihastella ja ihmetellä.</p> <p class="MsoNormal">Tahto valtaan astuu moraalin alueelle siksi, että samalla kun muovailuvahasta on muotoutunut vesihiisi, jotain muuta on jäänyt muotoutumatta sen sijaan. Meillä ei ole esimerkiksi mielikuvituksekkaita herhanttiaista tai kolmemetristä ilnitskijäistä. Me emme voi myöskään enää syödä ruohoa niityllä dinosaurusten kanssa. Julma tahto valtaan suorastaan, moraalin kielellä, murhasi dinosaurukset ja abortoi ilnitskijäiset.</p> <p class="MsoNormal">Nietzschen mukaan hänen aikainen ihmisolentoja ohjaava moraali oli laumaeläinmoraalia, joka ilmentää myötäkärsimyksessään heikkoutta ja rappiota. Tällä Nietzsche tarkoittaa, että ihminen rapistuu, heikentyy ja degeneroituu, jolloin kenties viimeisten ihmisten tilalle tulee sitten ilnitskijäinen. Degeneraatiota Nietzschen mukaan edisti myös sen aikainen kristillinen valtio, jota Nietzsche parjaa useaan otteeseen (anarkisteille tärkein Z, <i>Uudesta epäjumalasta</i><span style="font-style: normal;">). Parjatessaan kylmistä hirviöistä kylmintä hirviötä eli valtiota, Nietzschen kritiikki osuu kuitenkin ainoastaan luovuuteen kykenemättömiin moderneihin kristtyihin.</span></p> <p class="MsoNormal">Nietzschen mukaan anarkistihurtilla (HP §202) on kylläkin jossain määrin yhteinen tavoite eli vallitsevan moraalisen järjestyksen hävittäminen. Nietzschelle ero piilee kuitenkin motiiveissa. Nietzschen tahtona on tuhota vallitseva moraalinen järjestelmä, jotta tilalle voisi tulla terve ja ylhäinen aristokraattinen järjestelmä. Anarkistit sen sijaan ovat kaunan ja koston hengen lumoissa ja heidän täytyy hävittää sen tähden, että heitä ”vihastuttaa ja kuohuttaa olemassa oleva, niin, kaikki säilyminen, kaikki oleminen” (IT §370; MA toinen osa §11; ks. blogin loppulainaus).</p> <p class="MsoNormal">Nietzschelle vapaus muodostaa paradoksin. Ihminen on vapaa, silloin kun hän pääsee muovailemaan ja luomaan uutta maailmaa. Luovuudessa tahto valtaan on voimakkaimmillaan ja silloin ”sotaisat ja voitonhaluiset vaistot hallitsevat muita vaistoja” (EJ §38). Tämän seurauksena vapaus on tahtoa vastuullisuuteen. Ihminen tahtoo pitää arvokkaasta luomisestaan kiinni kaikin voimin. Tällöin toimintaa ohjaa sisäinen pakko, kuri ja auktoriteetti – tahdon valtaan moraalinen imperatiivi. Liberaalit instituutiotkin suosivat vapautta ja tukevat elämän moraalista imperatiivia siinä vaiheessa kun niiden puolesta vielä taistellaan. Kun luomus tulee valmiiksi, seurauksena on kaiken valmiin melankolia. Esimerkiksi ”liberaalit instituutiot lakkaavat heti olemasta liberaaleja, kun ne on saavutettu: myöhemmin ei ole pahempaa ja perusteellisempaa vapauden vahingoittajaa kuin liberaalit instituutiot. Tiedetäänhän, <i>mitä</i><span style="font-style: normal;"> ne saavat aikaan: ne nakertavat tahto valtaan, ne ovat moraaliksi korotettua vuorten ja laaksojen tasoittamista, ne tekevät pieneksi, raukkamaiseksi ja nautinnonhaluiseksi.” (EJ §38.)</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-style: normal;">Tässä kohtaa Nietzsche ei kuitenkaan ole itselleen täysin rehellinen. Suuret kulttuurit ja suuret luomukset kestävät eheinä pidempään ja loistavat kauniimpina yli vuosituhansien. Tällainen oli esimerkiksi Rooman imperiumi ja sen ensimmäinen keisari Julius Caesar. Syystä taikka toisesta kovan pakon alaisessa Rooman imperiumissa oli Nietzschen mukaan elämästä väkevämpiä ihmisiä.<br /></span></p> <p class="MsoNormal">Nietzschelle kaikki kaunis syntyy siis pakon paineesta. Kun muovailuvaha tottelee kauan ja samaan suuntaan, kovassa paineessa tahto valtaan luo artistisella taitavuudellaan elämänvoimaa uhkuvia asioita. Siellä missä pakko ja paine katoavat, alkaa rappio. Anarkistihurttien pyrkimys vapautua mielivallan lakien pakosta onkin vain köyhtyneen elämän ilmaus. Keskittyisivät mieluummin luomaan kuin möyhyämään.</p> <p class="MsoNormal"> </p> <span style=";font-family:";font-size:12pt;" ><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"></span></span></span></span>"<span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"></span></span></span>Kristitty ja anarkisti</span>. - Kun anarkisti, yhteisön <span style="font-style: italic;">huonontuvien</span> kerrosten äänitorvena vaatii kaunopuheisen närkästyneesti 'oikeutta', 'oikeudenmukaisuutta', 'yhtäläisiä oikeuksia', on hän tällöin vain epäkulttuurinsa paineen alainen, joka ei pysty selittämään, <i>miksi</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > hän oikeastaan kärsii, - <i>minkä</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > suhteen hän on köyhä, nimittäin elämän... Hänessä vallitsee valtava syyn tarve: jonkun on oltava syypää hänen huonoon oloonsa... ’Kaunopuheinen närkästys’ tekee hänelle jo hyvää, kaikkien piruparkojen tyydytyksenä on pilkkaaminen, - se tuo pienoisen vallanhuuman. Jo valitus, itsestään valittaminen voi antaa elämälle viehätyksen, jonka vuoksi sitä sietää: jokaisessa valituksessa on hienokseltaan annos <i>kostoa</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" >, huonovointiset syyttävät kurjasta olostaan, joskus jopa kurjuudestaan toisenlaisia, ikään kuin nämä olisivat syyllistyneet epäoikeudenmukaisuuteen, kaapanneet itselleen <i>luvattoman </i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" >etuoikeuden. ’Jos minä olen katurahvasta, on sinunkin oltava’: tämän logiikan nojalla tehdään vallankumouksia. – Missään tapauksessa valittelu ei kelpaa mihinkään: se on lähtöisin heikkoudesta. Suurta eroa ei ole sillä, syytetäänkö kurjuudesta toisia vaiko <i>itseään</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > – ensin mainittua harrastaa sosialisti, viimemainittua esimerkiksi kristitty. Yhteistä ja samalla <i>arvotonta</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > siinä on, että jonkun pitää olla <i>syypää</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > kärsimykseen – lyhyesti sanoen, että kärsivä määrää itselleen lääkkeeksi koston hunajaa. Kostontarve mielihyvänä kohdistuu milloin mihinkin: kärsivä löytää kaikkialta syitä tuulettaa pikkuista kostoaan, - jos hän on kristitty, kuten sanottu, hän löytää ne <i>itsestään</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" >... Kristitty ja anarkisti ovat molemmat dekadentteja.” (EJ, <i>Aikaansa sopeutumattoman vaelluksia</i></span><span style=";font-family:";font-size:12pt;" > §36.)</span>Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-50055379035621189222011-01-11T05:59:00.000-08:002011-01-11T07:24:30.324-08:00Nietzsche paketissa<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOr5ULALr7pySn9cJ-hRn9fOiUGYTpcW9PjsSDxUF9pNAMQ4QDseguJeYTsC8-P0jiTZl4vOcZya8raWHnPvpID2gJeC_nO6wV4mMUmNtKgd_wNnmnOyW2rKplAEpmLYjUQ0mhZkstNcw/s1600/Kuva+11.png"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 278px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOr5ULALr7pySn9cJ-hRn9fOiUGYTpcW9PjsSDxUF9pNAMQ4QDseguJeYTsC8-P0jiTZl4vOcZya8raWHnPvpID2gJeC_nO6wV4mMUmNtKgd_wNnmnOyW2rKplAEpmLYjUQ0mhZkstNcw/s400/Kuva+11.png" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5560936432783394626" border="0" /></a>Yllä olevan laatikkoleikin tarkoituksena on ottaa Nietzschen filosofian keskeiset elementit haltuun yhdellä kertaa. Liikkeelle on lähdettävä siitä, että Nietzsche on ennen kaikkea identiteettifilosofi. Nietzscheä ajaa eteenpäin kysymys siitä, miten yksilö voi kokea maailman mielekkäänä ja elämisen arvoisena. Vastaukseksi Nietzsche löytää tunneperäisen yksilön, joka löytää ja rakentaa arvot itsestään.<br /><br />Ennen kuin yksilö astuu esteettiselle ja konstruktiiviselle, arvoja luovalle puolelle, matkaan sisältyy kuitenkin monia haasteita. Ensimmäinen haaste löytyy itsestä. Ihminen kuten myös maailma on pohjimmiltaan moninaisuus. Ihminen pitää sisällään monia erilaisia sieluja tai persoonia ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Tätä kautta mikään ei ole ehdotonta, eheää tai täydellistä, vaan kaikki on hetkellistä ja muuttuu aikanaan. Ristiriita paljastuu vaikkapa suhteessa lapsiimme. Lapsiaan voi yhtä aikaa rakastaa ja vihata.<br /><br />Maallistuneen maailman näyttää täyttävän puolestaan päämäärätön hörhöily. Jumala tuli kuopattua ihmisen toimesta, kun ihminen merestä maalle noustuaan pysähtyi ihmettelemään omaa asemaansa maailmankaikkeuden keskellä. Huomattuaan olevansa yksin omine visaisine ongelmineen, ihmistä alkaa puistattaa. Mitä sitä elämällään pitäisi oikeastaan tehdä? Mikä olikaan elämän tarkoitus?<br /><br />Kolmannen kapulan rattaisiin heittää kristilliset moraalikäsitykset. Jos yksilö sattuisikin selviämään kahdesta ensimmäisestä haasteesta ja päätymään selvään visioon siitä mitä elämältään haluaa, muut tulevat vielä osakseen sotkemaan kuvioita. Oma tahto ja toiveet tulee sopeuttaa toisten tahtoihin ja toiveisiin, jos yhdessä ja vielä sovussa meinataan elää. Nietzschelle kristillinen moraali vaatii vielä enemmän. On luovuttava omasta itsestä, että voi sulavasti toimia osana muurahaislaumaa.<br /><br />Jottei kävisi niin, että ihminen vaipuisi ikuiseen identiteetin diffuusiotilaan, monien persoonien hallitsemaan skitsofreniaan tai kosmologiseen nihilismiin, tarvitaan elämää ehevöittäviä voimia. Tällöin mukaan astuu taiteellinen luominen ja tietoisesti ohjatut valinnat. Näin ollen ihmisessä ovat luoja ja luomus yhdessä. Välineiksi tarvitaan elämää ohjaavaa tahtoa valtaan, joka luo muotoja moninaisuudesta, kun sille annetaan tilaa. Tietoisuuden avulla voidaan siis avata persoonuutta luovat tiedostamattomat voimat, jotka muokkaavat ihmisestä taideteoksen. Mukaan tarvitaan myös hyppäyksellinen tanssia, tunnetta ja dionyysistä huumaa, jolloin kosmologinen hölynpöly elämäntarkoituksineen unohtuu. Viimeinen askel onkin sitten vaikein, mutta mukaan tarvitaan myös reilulla kädellä tervettä itsekkyyttä, jolloin yksilö ei enää nihiloi omaa tahtoaan, vaan auliisti vaatii oman äänensä kuuluviin.<br /><br />Lopputuloksena on sitten terve ja leikkisä lapsi, jolla on eheä persoonallisuus ja joka nauttii iloiten itsestään ja elämästä. Lapsi nukkuu yönsä hyvin ja rauhallisesti, koska hän tietää olevansa ikuisuuden edessä mittaamattoman arvokas.<br /><br />Ps. Homman pitäisi siis toimia ainakin teoriassa. Lukijalle ei voi takuuta kuitenkaan antaa. Syystä taikka toisesta, heräsin keskellä yötä vain huomatakseni pohtivani jälleen näitä samoja, jokseenkin jonninjoutavia Nietzsche-läpätyksiä. Varoituksen sanana onkin siis sanottava, että Nietzsche voi koukuttaa.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7461023813425820696.post-56068506756519257952010-12-12T01:25:00.000-08:002010-12-12T03:13:33.719-08:00Rakkauden jana, jatkoaOlen yrittänyt blogissani korostaa, että (poliittisessa)filosofiassa ja elämässä ylipäätään on useimmiten kyse painotuksista. Usein käy niin, että osapuolet saattavat olla oikeasti tarkasteltavasta asiasta samaa mieltä, mutta eivät tiedä tätä, koska he eivät jaa ääneenlausumattomia lähtöoletuksia. Sijoitin Nietzschen aikaisemmin politiikan siniseen kulmaukseen ja mainitsin perusteluina muun muassa Nietzschen ääneen lausuman lähtöoletuksen eli elämän ontologisen perustan tahdon valtaan. Kun ontologiasta siirrytään Nietzschen tekstien psykologiseen tarkasteluun, on Nietzschen ajattelulle paikannettavissa myös muita lähtöoletuksia.<br /><br />On lähdettävä liikkeelle kristinuskosta. Kristillisen ajattelun perustana on, että jokainen yksilö on pohjimmiltaan syntinen, siis itsekäs. Kristillisyydessä ihminen on siis perustaltaan itsekäs ja tuota itsekkyyttä vastaan tarvitaan kulttuurisia mekanismeja, jotta yksilöt ottaisivat myös muut paremmin huomioon, eivätkä ajattelisi vain omaa etuaan. Lähtökohta on ennen kaikkea peliteoreettinen, mikä tarkoittaa, että yhteistyöllä muurahaisetkin rakentavat komeimmat kekonsa. Kristillinen ajattelu ja kapitalismi kulkevat kauniisti käsi kädessä kohti suurempia ja kauniimpia kekoja, kun vain itsekkyys saadaan pidettyä kurissa. Motto: Jos vain ihmiset ottaisivat paremmin toiset ihmiset huomioon, maailma olisi parempi paikka elää.<br /><br />Entäpä Nietzschen lähtökohdat? Nietzsche syntyi pappissukuun. Hänen isänsä oli pappi, joka oli naimisissa pastorin tyttären kanssa. Suvussa oli molemmilta puolilta luterilaisia pappeja monessa sukupolvessa. Nuoren Friedrichin odotettiin menevän kirkon palvelukseen, mutta kyllästyminen teologian opintoihin tapahtui vuodessa. Nietzsche oli ollut suhteellisen harras uskovainen, mutta opiskeltuaan vain hetken aikaa, hän alkoi tulla toisiin ajatuksiin.<br /><br />Nietzschestä ei siis tullut pappia. Perinteet eivät saaneet Nietzscheä taipumaan sellaisen asian taakse, johon hän ei enää kokenut voivansa uskoa. Nietzsche lähti etsimään <span style="font-style: italic;">T</span>otuutta filologian parista, joka johdatti hänet Bonnin kautta Leipzigiin. Leipzigissa nuori filologi tutustui Arthur Schopenhauerin teokseen <span style="font-style: italic;">Die Welt als Wille und Vorstellung </span>(1818). Schopenhauerin nihilistinen filosofia (”Pessimismi on nihilismin esimuoto” (WzurM §9)) teki nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen.<br /><br />On perusteltua jäsentää nämä kaksi tekijää Nietzschen elämän keskeisiksi tapahtumiksi. Ensinnäkin koko Nietzschen arvomaailma ja kasvatus veivät häntä kohti pastorin virkaa. Tuon päämäärän mahdottomuus ja toteutumattomuus on varmasti synnyttänyt voimakkaan arvotyhjiön nuoren Friedrichin maailmaan. Nietzsche joutui nuorena miehenä tilanteeseen, jossa hänen oli kyettävä löytämään oma polkunsa maailmassa, kaukana suvustaan ja sen ohjauksesta. Samalla suvun perinne velvoitti Nietzscheä ryhtymään papiksi ja näin oli tukahduttaa nuorukaisen, joka löysi itsestään piirteitä, jotka eivät mahtuneet valmiiksi valettuun muottiin.<br /><br />Tähän arvomaailman romahdukseen ja tyhjiöön Nietzsche löysi lohtua Schopenhauerin eksistentiaalisesti painottuneesta filosofiasta. Tämän toisen keskeisen tapahtuman johdosta Nietzsche tunsi löytäneensä kutsumuksensa ja filologian työtkään eivät enää maistuneet. Schopenhauer kuitenkin vain syvensi Nietzschen kokemaa arvotyhjiötä. Schopenhauer ei millään tavoin ollut ratkaisu Nietzschen eksistentiaaliseen kriisiin. Teoksessaan <span style="font-style: italic;">Moraalin alkuperästä</span> (osa 1 §5) Nietzsche toteaakin suhteestaan ”suureen opettajaansa”, että hänen oli selvitettävä välinsä Schopenhauerin kanssa ja tämä tapahtui ainoastaan tutkimalla itse moraalin arvoa. Moraalista Nietzsche löysi syntipukin omaan eksistentiaaliseen tilaansa, joka lopulta olisi johtanut elämän kieltämiseen ellei Nietzsche olisi hyökännyt tuota kieltoa vastaan, (nihilististä) moraalia vastaan. Näin ollen voitaneen todeta, että Nietzschen filosofia on yhden miehen henkilökohtaista taistelua nihilismiä ja sen kristillistä liittolaista vastaan.<br /><br />Yritän siis tällä pitkähköllä psykologisoinnilla perustella, että Nietzschen lähtökohta rakkauden janan tarkasteluun on äärimmäisen vasemmalta käsin. Nietzschen filosofiassa yksilöt ovat kristillisen maailmankuvan orjuuttamia ja äärimmäisen vasemmistolaisuuden kyllästämiä. Nietzschen lähtökohtana on, että yksilöt kasvatetaan ja on kasvatettu on tiileiksi muuriin ja kilteiksi muurahaisiksi suuren keon valmistukseen, jolloin laumaan sopeutumattomilta purraan pää poikki, jotta yhteinen hyvä palaa muistiin (vrt. MA). Kuten Zarathustra valistaa (korkeimpia) ihmisiä: ”Älkää olko hyveisiä yli voimienne!" Nietzsche valistaa: "Liiallinen toisten huomioiminen tappaa itseyden ja siitä seuraa myös pahoinvointia. Rakastakaa siis ensin itseänne ja sitten kykenetta rakastamaan myös toisianne!" Motto: "Jos vain ihmiset oppisivat rakastamaan itseään, maailma olisi parempi paikka elää!"<br /><br />Vaikka bloggaus uhkaa venyä, mieli tekee vielä lainata "ainoata psykologia, jolta [Nietzschelläkin] on ollut jotain opittavaa" (EH). Dostojevski vertaa <span style="font-style: italic;">Karamazovin Veljeksissä</span> psykologiaa keppiin, "jossa on kaksi päätä". Psykologisoinnin ongelmana on, että "sen pohjalta voi tehdä millaisia päätelmiä hyvänsä" (s.1033, Karisto,HML, 1993). Yhtäältä voi löytää myös viitteitä Nietzschen ajattelunvapaudesta jo nuoruusvuosilta ”tiesin jo naurettavan varhain, seitsemän vuoden ikäisenä, etteivät ihmisten lausumat sanat tulisi koskaan liikuttamaan minua” (EH §10 59). Tällöin arvotyhjiöpuhe, nihilismin vastustaminen ja kristillisyyteen liittyvät probleemat ovat tyhjiä yrityksiä selittää Nietzschen monimutkaista ja monivaiheista ajattelun kehittymistä. Näin ollen motiivit ja Nietzschen filosofian psykologiset lähtökohdat jäävät ikuisiksi ajoiksi pimentoon, kuten ne jäävät usein yksilöiltä itseltäänkin.<br /><br />Siinä missä Dostojevskin kritiikki koskee blogin pitäjää, se koskee myös ennen kaikkea Nietzscheä. Nietzschelle psykologia on tie perusongelmiin (HP §23 27). Nietzschen mukaan maailmamme on niin vasemmistolaisuuden kyllästämää, että koko psykologiamme eli tapamme jäsentää maailmaa makaa alhaisella kristillisten lauma-vaistojen ohjaamalla pohjalla, jota siivittää kauna, huono omatunto, askeettisuus ja koston henki. Nietzschelle hänen aikalaiset ihmiset olivat dekadenttisuuden kyllästämiä ja dekadenssi on ”atomien anarkiaa, tahdon pilkkoutumista, ’yksilön vapauksia’ ja moraalin kielellä, poliittisena teoriana—tasa-arvoa” (TW osa 7 170) eli Nietzschelle täydellistä epäitsekkyyttä.<br /><br />Nietzschen maailmassa itsettömät muurahaiset kulkevat kohti nihilismiä ja syynä on kristillinen kehoitus rakastaa lähimmäistä niinkuin itseäsi (Luuk. 10:27; Room. 13:8 – 10) ja “niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (Luuk. 6:31). Nietzschelle tuo rakkauden laki määrää valtavan vaateen ja sen toteuttaminen käy lopulta liian raskaaksi. Nietzschelle kristillisen rakkauden lakia noudattavat ihmiset ovat itsettömiä dekadentteja, jotka nuoren Lutherin tavoin piiskaavat itsekkyyttä itsestään pois ja täten saavat lopulta paljon pahaa aikaan kun eivät sitten kuitenkaan jaksa kantaa huonoa oloansa. Ulkopuolinen tarkkailija voikin sitten tänä päivänä todeta, että Nietzsche oli poliittisessa filosofiassaan mies, joka ratsasti peitsi tanassa tuulimyllyjä vastaan. Jos jotain opittavaa on, niin ainakin se, että liika on liikaa. Elämässä on usein kyse painotuksista, yhteisymmärryksen saavuttamiseen tarvitaan yhteiset lähtöoletukset ja yhteisten lähtöoletusten rakentaminen ja löytäminen on vaikeaa ja haasteellista, sillä ne ovat näkymättömiä usein yksilöille itselleenkin.Tapio Valtahttp://www.blogger.com/profile/04422208832892016598noreply@blogger.com0