Jumala on kuollut, nyt tahdon yli-ihmisen elävän

Jumalan kuoleman standardiesityksiä on jo niin monia, että tässä blogissa ajattelin esittää asiat vähän suorasukaisemmin. Jumala on kuollut, mutta ihmisen olisi elettävä. Mitä Jumalan kuolema tarkoittaa?

Sekularismia.

Mitä sekularismi tarkoittaa?

Sekularisaatio liitetään yleensä länsimaisiin yhteiskuntiin ja tätä puhutaan länsimaisten utopioiden kuihtumisesta. Länsimaisten utopioiden taustalla oleva kristillinen maailmankatsomus on sekularisaation seurauksena menettänyt oman elämän suuntaa ja päämääriä selittävän moraalisen voimansa ja se on enemmän tai vähemmän latistunut seuraavana esiteltäviin teeseihin.

1. Let's make some money! Ajatuksen on tiivistänyt Oscar Wilde kun hän totesi, että "An economist is a man who knows the price for everything and the value of nothing". Jumala on kuollut. Kaikki on enemmän tai vähemmän pinnallista vouhotusta, mutta rahalla saa ja hevosella pääsee. Ekonomistin motto: "kaikki on enemmän tai vähemmän paskaa, mutta let's make some money!"

2. Let's make some babies! Tai no jos ei itse lapsia, niin harjoitetaan ainakin lasten tekemistä. Ajatuksen tiivisti muutama vuosi sitten YLE:n dokumentissä esitellyt pohjois-karjalaiset miehet, joista toinen totesi jotenkin näin: "kun olin nuorempi, niin setäni totesi, että pillun päällä se maailma pyörii. Ja nyt kun ikää on tullut lisää, niin täytyy todeta, että PILLUN PÄÄLLÄ SE MAAILMA PYÖRII!" Mottona toimii: "kaikki on enemmän tai vähemmän paskaa, mutta let's make some babies!"

3. Let's make some maksakirroosi! Jos ei raha tai seksi kiinnosta tai on luonnon lotossa saanut vähän huonomman arvan käteen, niin kuningas Alkoholi pelastaa edes hetkeksi. Kuten Eput laulaa, reitti voi olla ojasta allikkoon: "työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe!" Mottona toimii: "kaikki on enemmän tai vähemmän paskaa, mutta let's make some maksakirroosi!"

Jos länsimaisista utopioista on jotain jäljellä, niin sekulaarissa kulttuurissamme nuo kolme tekijää nousevat esiin. Muita ehdokkaita voi tietysti esittää, kuten let's eat! Live beautiful, die young! tai let's collect some panties!, kuten Japanissa on tapana. Yhteistä kaikille ihanteille on kuitenkin tietynlainen kylmyys ja värittömyys, mitkä vaivaavat noiden pinnallisten tavoitteiden alla. On kylmempää kuin ennen Jumalan kuolemaa ja sekulaarin kulttuurin edustajina lähes jokainen joutuu jossain elämänsä vaiheessa Jumalan surmaamaan. "Kuinka me lohduttaudumme, me kaikkien murhaajien murhaajat" (Iloinen Tiede §125)?

Tässä yhteydessä sitten yleensä törmätään sarjaan Don Quijoteja ja Sancho Panzoja (jollaiseksi minuakin on lehtorin toimesta tituleerattu), jotka löytävät vieraantumiseen syyn yllä kuvatuista ilmiöistä. Aapo Riihimäki esittää teoksessaan Nietzschen Arvoitus, että rahan palvonta on syy vieraantumiseemme. Yhtä lailla voisi kysyä, onko vieraantumisemme syy rahan palvontaan? Oma lukunsa ovat sitten ihmiset, jotka taistelevat puolestaan kulttuurin yliseksualisoitumista vastaan ja toiset sen puolesta (Herbert Marcuse). Rasvainen ruoka, mainonta ja liikalihavuus nostattavat myös tunteita. Kaikille on taustalla paljon humaaneja ajatuksia ja toiveita, että edes Jumalan varjosta voitaisiin saada jotain irti. Tätä joukkiota voisi kutsua vaikkapa nietzscheläisiksi humanisteiksi. Jumala on kuollut, mutta ihmisyys voittaa kyynisyyden.

Nietzscheä ei voi kutsua kuitenkaan kovinkaan suureen ääneen humanistiksi. Eipä häntä voi kutsua kyyniseksikään. Hän ottaa kuitenkin filosofisen tuotantonsa puolivälissä lopulliseksi päämääräkseen Jumalan varjonkin hävittämisen (Iloinen Tiede §108). Mikä oli Nietzschen ratkaisu?

Yksityishenkilönä Nietzschen ei voida sanoa täyttäneen nykyisen sekulaarin maailmaan kolmea hegemonista päämäärää, vaan hän oli absolutisti erakko, joka eli enimmäkseen vähäisillä varoillaan pienissä vuokratiloissa. Elämässään Nietzsche tahtoi löytää oman ja omimman korkean päämäärän ja ihanteen, jota palvoa. Päämäärän löytänyt ihminen on puolestaan "oikeudenkin eikä vain tekojensa ja tuomariensa yläpuolella" (IT §267). Aktiivinen nihilisti ei etsi sovinnaisuutta, vaan kamppailua, haastetta ja sotaa. Yli-ihminen vetää rajat ympärilleen ja julistaa, että tällainen Minä olen ja minuudestani en luovu, enkä käy kauppaa. Yli-ihminen ei tarvitse sovinnaisuutta, vaan sanoo asiat suoraan niinkuin ajattelee, eikä pelkää riitoja tai kiusallisia tilanteita. Vaikka Jumala on kuollut ja maa on kadonnut jalkojen alta, yli-ihminen kykenee perustuksen luomaan ja julistamaan, että tässä seison enkä muuta voi! Yli-ihminen ei ole kuitenkaan mikään pelle, joka tekee sopimattomia asioita, vain sen tähden, että niiden katsotaan olevan sopimattomia. Rémi Gaillardin motto: "C'est en faisant n'importe quoi qu'on devient n'importe qui" ei ole yli-ihmisen motto.