perjantai 22. toukokuuta 2009

Nihilismi, vieraantuminen ja moraali

Nietzschen filosofia pohjautuu pitkälti kamppailusta nihilismiä vastaan. Voitaisiin melkeinpä todeta, että filosofiassaan Nietzsche yritti selvittää syitä kokemalleen nihilismille. Nietzsche julisti olevansa Euroopan ensimmäinen täydellinen nihilisti, mutta samalla hän totesi, että hän on myös ensimmäinen, joka on kulkenut nihilismin polun loppuun saakka ja jättänyt sen taakseen, alapuolelleen ja ulkopuolelleen. Nihilismiin on siis olemassa ratkaisu ja Nietzsche koki sellaisen filosofiassaan löytäneensä. Ei paljasteta kuitenkaan vielä loppuratkaisua.

Mitä nihilismi tarkoittaa?

Nihilismi juontaa juurensa arvottomuuden kokemukseen. Kun yksilö, kuten Nietzsche, peräänantamattomasti kyseenalaistaa omat arvonsa ja perinteen saneleman maailmaankuvansa voi seurauksena olla hyppy tyhjyyteen. Hyppy tyhjyyteen voi olla seurausta peräänantamattomasti totuuden tahdosta, jolloin arvoille etsitään Jumalasta lähtöisin olevaa perustaa. Absoluuttisen perustan puuttuesssa nihilismi väijyy totuuden tahtojan kellarissa.

Miten nihilismi ilmenee?

Nihilistinen yksilö kärsii tyhjyyden ja vieraantumisen kokemuksista. Nihilistin maailma on mieletön (Sinnlosigkeit). Yhdenlainen nihilisti on esimerkiksi kotimaisen Levottomat-elokuvan päähenkilö, jolle mikään ei tunnu miltään ja kysymys mitä sinä tahdot on absurdi, sillä nihilisti ei osaa tahtoa mitään. Näin ollen nihilistin ainoa seuralainen on kuluva aika. Nihilisti on siis eräänlainen kävelevä kuollut tai ajaton kuoleman hauta, kuten Nietzsche asian ilmaisee. Useimmat ihmiset eivät ymmärrä Nietzscheä eivätkä nihilismiä, koska heille ongelmat ovat toisenlaisia. Ei-nihilistille ongelmat liittyvät lähinnä rohkeuteen ja uskallukseen toteuttaa omia ihanteitaan ja tavoitteitaan tai pettymyksiin, jotka liittyvät noiden tavoitteiden saavuttamattomuuteen. Nihilistillä ei tavoitteita oikestaan ole, koska kaikki on vitsiä tai paskaa tai tyhjyyttä. Nihilistisen ihmisen sisällä on totaalinen arvotyhjiö, hän pyörii tyhjyydessä ja kärsii absoluuttisesta vieraantumisesta.

Mistä nihilismi johtuu?

Tunnetusti Marx katsoi vieraantumisen olevan seurausta siitä, että kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisestä on muokattu väline teollisen tuotannon rattaisiin. Viimeisimpänä Aapo Riihimäki (Nietzschen arvoitus) on esittänyt, että vieraantuminen on seurausta suhteestamme rahaan ja rahankäyttöön. Ehkäpä lähimmäksi Nietzschen ajattelua pääsee kuitenkin Max Stirner (The Ego and Its Own), jolle vieraantuminen ei ole, kuten Feuerbach olettaa, ainoastaan Jumalan vieraannuttavasta ideaalista johtuvaa, vaan vieraantuminen johtuu ihmisyydestä tai ihmiskunnan yhtenäistävistä ideologioista ylipäänsä.

Epäilemättä Nietzschelle vieraantuminen on liian kepeä sana kuvaamaan hänen kokemaansa mielettömyyttä, mutta ilmiöllä on yhtenäiset juuret. Moderni ihminen kärsii vieraantuneisuudesta ja vieraantuneisuuden syy Nietzschelle juontaa juurensa moraaliin. Nihilismin syy on siis moraalissa.

Kantin tunnettu normatiivinen väittämä ihmisistä päämääränä sinänsä kääntyy Nietzschen filosofiassa ympäri. Nietzsche jakaa Kantin kanssa kyllä näkemyksen, ettei ihmistä tule kohdella välineenä, vaan päämääränä sinänsä. Kant ei tunnu kuitenkaan ymmärtävän, että moraalissa ihminen toimii itse lauman välineenä. Nietzschelle moraalinen ihminen on lauman väline ja vieraantuminen on suoraa seurausta siitä kun ihminen asettaa itsensä lauman välineeksi.

Mitä lauman välineenä oleminen tarkoittaa?

Nietzschelle moraalissa ihminen ei koe olevansa eheä yksilö (individuum), vaan hän joutuu rikkoutumaan moneudeksi (dividuum). Ollaksemme moraalisia tulee meidän asettaa pluralistisessa maailmassa identiteettimme kyseenalaiseksi ja ravistella omia käsityksiämme siitä mikä on arvokasta ja mikä on oikein. Jos asetamme yhdellä kertaa liian paljon kyseenalaiseksi, menetämme arvopohjan, josta moraalin ylipäätään pitäisi ponnistaa.

Vieraantuminen ei kuulu kuitenkaan kaikkiin maailmassa oleviin moraalikoodeihin. Nietzschelle nihilismi piilee moraalin aivan tietyssä, kristillisessä tulkinnassa. Kysymys on ensinnäkin kristillisen maailman keksimästä askeettisesta ihanteesta. Askeesi, omasta tahdosta pidättäytyminen ja hiljalleen luopuminen, takaavat rauhallisen yhteisöelämän. Sokraattinen järki on Nietzschelle mekanistiikkaa. Robotit ovat moraalisia, kunhan niihin on kylliksi ohjelmoitu käytännöllistä järkeä (fronesis). Toiseksi, kysymys on kristillinen maailmankatsomuksen kehittymisestä tieteelliseksi omaksi tunnoksi. Nietzsche koki olevansa tuon skeptisismin ansiokkain edustaja ja hän vei sen loogiseen päätökseensä. Lopulta kristillisen maailmankatsomuksen totuuden vimma kääntyykin sitä itseään vastaan. Objektiivinen ihminen ei omaa arvoja, mutta ihminen elää arvoista.

Mikä sitten on Nietzschen ratkaisu nihilismiin?

Nietzschelle ihmisen tulisi oppia rakastamaan kohtaloaan ja rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Aikaisemmassa blogitekstissä nostin esiin, että Nietzschelle oma tahto, maali ja päämäärä voi löytyä tanssin ja pitkäaikaisen harjoittamisen avulla. Vieraantumisen voittaminen on siis Nietzschelle pitkälti subjektiivinen projekti ja lujimmat vieraantumisen voittajat ansaitsevat arvonimen yli-ihminen. Yli-ihmiset suhtautuvat asioihin sellaisella ylitsevuotavalla rakkaudella, ettei tuo rakkauden kohde oikeasti ole sen arvoinen. Yli-ihmisen rakkaus on siis sokeaa. Sokeuden seurauksena maailmasta tulee vähemmän moraalinen ja sen tähden traaginen. Nietzschen ratkaisu nihilismiin on siis traaginen. Nietzsche kutsui tämän johdosta itseään ensimmäiseksi traagiseksi filosofiksi. Nietzschelle rakkaudessa on aina hitunen tragediaa, mutta objektiivisuudessa sitäkin enemmän välinpitämättömyyttä.

2 kommenttia:

  1. Nihilismi on hieno asia, vaikka eihän sillä ole mitään väliä.

    VastaaPoista
  2. "NIETZSCHE LYHYESTI
    BLOGISSA SELVENNETÄÄN... KIRJOITTAJA KÄSITTELI ... GRADUSSAAN... JA BLOGI TOIMII ERÄÄNLAISENA JATKUMONA TUOLLE MONIVUOTISELLE NIETZSCHE-TUTKIMUKSELLE. EN KÄYTÄ TEKSTEISSÄNI SUORIA VIITTEITÄ, KUIN KORKEINTAAN KESKEISISSÄ VÄITTEISSÄ." Herää kysymys, onko johdantotekstissä mainittu "kirjoittaja" sama kuin blogin "minä (en käytä...)" vai joku muu ja miksi johdannossa on käytetty myös passiivia "blogissa SELVENNETÄÄN"... Vai onko kyse yhden ja saman henkilön nihilistisöitymisestä itseensä nähden niin, että välillä hän oli "minä" ja toisella hetkellä passiivi ja muulla hetkellä "kirjoittaja"?

    VastaaPoista